1. Vohdensaaren kansakoulu perustetaan

1.1 Ennen omaa koulua
1.2 Koulun rakentaminen, opettajan valinta ja vihkiäiset
1.3 Koulunkäynti alkaa
1.4 Pienten lasten koulu
1.5 Keittolarakennuksen rakentaminen

2. Koulun henkilöstöä

2.1 Johtokunnan puheenjohtajat
2.2 Opettajat
2.3 Veistonopettajat
2.4 Kouluruokailu ja keittolan hoitajat

3. Mitä, miten ja kenelle opetettiin?

3.1 Opetussuunnitelmat ja opetettavat aineet
3.2 Koulukirjat ja opetusvälineistö
3.3 Jatkokoulu
3.4 Koulun oppilaat ja koulumatkat
3.5 Lahjoitukset ja stipendit

4. Koulun vaiheita sota-ajasta 100-vuotisjuhliin

4.1 Koulun käyntiä sota- ja pula-aikana
4.2 Koulun 50-vuotisjuhlat
4.3 1940-1950-lukujen tapahtumia
4.4 Tapahtumia 1960-luvulla
4.5 Koulun toiminta lakkaa
4.6 Koulun 100-vuotisjuhlat

Liitteet:
    -  1.  Ensimmäiset oppilaat 8.10.1900
    -  2.  Vuosina 1901-1910 koulunkäyntinsä aloittaneet oppilaat
    -  3.  Vuosina 1911-1925 koulunkäyntinsä aloittaneet oppilaat
    -  4.  Yläkansakoulun oppilasmäärä vuosina 1900-1935
    -  5.  Oppilasmäärä vuosina 1935-1947
    -  6.  Oppilasmäärä vuosina 1947-1975
    -  7.  Lukujärjestys lukuvuonna 1909-1910
    -  8.  Lukujärjestys lukuvuonna 1945-1946
    -  9.  Työjärjestys lukuvuonna 1974-1975
    - 10. Stipendien saajat vuosina 1902-1940
    - 11. Mirjam Nordmanin koulutodistus vuosilta 1927-1928
    - 12. Lukujärjestys
    - 13. Ohjeita, mitkä koskevat maan koululaitosten puhtaanapitoa ja ilmanvaihtoa.
Painettu Helsingissä, Keisarillisen Senaatin kirjapainossa 1910

Lähteet

1. Vohdensaaren kansakoulu perustetaan

1.1 Ennen omaa koulua

Vuonna 1866 valmistui maassamme kansakouluasetus, joka säänteli tulevien kansakoulujen toimintaa. Se ei vielä säätänyt maalaiskunnille minkäänlaista koulujen perustamispakkoa, vaan perustaminen oli täysin vapaaehtoista ja riippui kokonaan pitäjäläisten innostuksesta. Asetus luetteli kaikki aineet, joita maaseudun kouluissa olisi opiskeltava. Näitä olivat uskonto, äidinkieli ja kirjoitus, maantieto, historia, laskento ja muoto-oppi, luonnontieto, kuvaanto (kuvaamataito), laulu, voimistelu ja käsityöt. Uutuus oli käsitöiden liittäminen opetusohjelmaan, ja myöhemmin siitä tulikin arvostettu aine kansakouluissa. Käytännössä aikaa kului vuosikymmeniä, ennen kuin kouluja alettiin perustaa ja kaikkia näitä aineita alettiin niissä maaseudun lapsille opettaa.

Uudenkaupungin maalaiskunnassa alettiin kouluasiaa järjestellä jo 1870-luvulla. Ei sentään vielä kansakoulua, vaan kunnan ja seurakunnan yhteisessä kokouksessa1.4.1876 päätettiin perustaa kiertokoulu. Maalaiskunnan alue jaettiin sitä varten kolmeen piiriin:

1. Vohdensaari, Haukharja, Oksalanpää ja Salmi
2. Pirkholma, Lepäinen ja Merikaskinen
3. Putsaari, Kuddholma ja Ylötynkari

Opetusta annettiin kolme kuukautta vuodessa kussakin piirissä. Opettajan palkkana oli 200 markkaa vuodessa ja tynnyri rukiita sekä huoneet, ruoka, polttopuut, sänkyvaatteet ja "muut tarpeet" työkausina, mutta ei loma-aikana. Kuntakokouksessa 29.7.1876 päätettiin, että kunkin piirin oli hankittava koulussa tarvittavat pöydät, penkit ja mustaksi maalattu puutaulu. Kirjat, laskutaulun, paperin ja "pläkin" eli musteen hankkivat oppilaiden vanhemmat.

Kiertokoulu ei kuitenkaan täysin tyydyttänyt maalaiskunnan asukkaita, vaan ensimmäisen kerran vakituisen kansakoulun perustamista ehdotettiin jo vuonna 1878. Aihe nousi esiin moneen kertaan seuraavina vuosikymmeninä. Hankkeen aiheuttamat taloudelliset kustannukset arveluttivat ja toisaalta oli vaikea päästä yksimielisyyteen siitä, minne koulu olisi perustettava. Koulun paikaksi ehdotettiin mm. Lepäistä, Vohdensaarta ja Uuttakaupunkia. Pohdittiin myös mahdollisuutta perustaa yhteinen koulu Uudenkirkon (myöhemmin Kalanti) kanssa.

Kuntakokouksessa 13.2.1892 keskusteltiin kansakoulun perustamisesta, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei silloin vielä ryhdytty. Runsaan kahden vuoden päästä 27.10.1894 keskusteltiin asiasta uudelleen perusteellisesti. Kansakoulun rakentamisesta teetettiin kustannusarvio ja rakennuspiirustukset. Selvitysten valmistuttua asiaa käsiteltiin kuntakokouksessa 25.1.1895. Suuri enemmistö kauhisteli tällöin kustannuksia, vaikka puheenjohtaja kertoi, että valtionapua todennäköisesti hankkeeseen saataisiin. Tuloksena oli kuitenkin kokoukselta kielteinen päätös.

Kansakoulun tarve kasvoi 1890-luvulla ja samalla päättäjien mielet kypsyivät suunnitelmalle myönteisemmiksi. Vuonna 1898 annettiin maassamme ns. piirijakoasetus, joka määräsi maalaiskunnat jakamaan alueensa koulupiireihin ja perustamaan jokaiseen niistä kansakoulun. Asetus pakotti siis kunnat hankkimaan alueelleen kouluja.

Uudenkaupungin maaseurakunnan yläkansakoulun perustamispäätös hyväksyttiin 3.12.1898 kuntakokouksessa yksimielisesti ja samalla anottiin 3000 markan suuruista valtionapua. Pulmana oli kuitenkin edelleen, minne koulu rakennettaisiin. Asiaa ratkaisemaan kutsuttiin ulkopuolinen asiantuntija, kansakoulun piiritarkastaja G.Lönnbeck, joka ratkaisi asian Vohdensaaren eduksi sen keskeisen sijainnin tähden. Hänen mukaansa maaseurakunnan kansakoulu ei myöskään voi sijaita kaupungissa, vaan maalla ja maalaisoloihin sovitettuna. Ilman äänestystä kuntakokous hyväksyi tämän kannan. Samalla kertaa saatiin tietää, että vohdensaarelainen tilallinen Mathias Viktor Laula ja hänen vaimonsa Ida lahjoittaisivat tontin tulevaa koulua varten.

1.2. Koulun rakentaminen, opettajan valinta ja vihkiäiset

Tammikuun 5.päivänä 1900 pidettiin kokous tulevan Vohdensaaren koulun rakennustarpeitten hankkimista ja koulurakennuksen rakentamista varten. Läsnä olivat rakennuskomitean jäsenet: Iso-Kinnala, S. Vestilä, Jaakkola, Iso-Birkholma, G.Maila, J.Ahlgren ja Heikkilä. Koulun piirustukset ja kustannusarvio oli tilattu rakennusmestari D.A.Lönnrothilta, joka oli ollut mukana myös Uudenkaupungin kansakoulun suunnittelussa. Anotusta 3000 markan valtionavusta saatiin rakennusavustusta 2000 markkaa. Kokouksessa päätettiin, että kaikki rakennustyö pitää tehdä piirustuksien tai rakennuskomitean määräysten mukaan ja muutenkin paikkakunnan parhaan rakennustyön mukaan. Koulurakennuksen haluttiin olevan valmis toukokuussa 1900. Työn tekijöiksi valittiin Ison Pirkholman miehet.

Koulun rakennustyö ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Huhtikuussa 1900 rakennuskomitea totesi rakennustyön olleen niin kehnoa, että työn tehnyt urakoitsija velvoitettiin purkamaan rakennus perustuksia myöten ja rakentamaan se uudelleen. Näin tapahtuikin, ja vastoinkäymisistä huolimatta sekä koulurakennus että myös koulun ulkorakennus, jossa sijaitsivat navetta ja käymälät, valmistuivat syyskuussa 1900. Koulun alkamispäivää tosin jouduttiin siirtämään lokakuun 1:stä päivästä 8:teen.

Vohdensaaren kansakoulun johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran 7.7.1900. Läsnä olivat silloin talolliset Viktor Jaakola, Juha Mäkilassila, A.Salminen sekä kokouksen koollekutsujana, puheenjohtajana ja sihteerinä kappalainen Karl E.Pettersson. Kokouspöytäkirjan ensimmäiseen pykälään viimeksi mainittu on kirjannut seuraavaa: Allekirjoittanut ilmoitti kutsuneensa johtokunnan jäsenet jo kaksi kertaa tätä ennen kokoon, mutta turhaan. Ei ollut tullut niin monta kokoon, että olisi päätöksiä voitu tehdä. Tästä huolimatta oli hän johtokunnan puolesta julistanut Wohdensaaren kansakoulun opettajattaren viran johtokunnalta haettavaksi niin hyvissä ajoin, että voitaisiin mahdollisesti kohta saada kouluun vakinainen opettajatar, minkä nyt ei kumminkaan voinut tapahtua, kun ei tullut niin monta Johtokunnan jäsentä siihen kokoukseen, josta ensi kerran vaalin olisi pitänyt tapahtuman, että olisi siihen voitu ryhtyä, vaan oli vaali vasta tässä kokouksessa tapahtuva.

Samassa pöytäkirjassa Karl E.Pettersson lausuu seuraavaa johtokunnan merkityksestä: Allekirjoittanut kiitti luottamuksesta, jonka johtokunta osoitti valitsemalla hänet puheenjohtajaksi ja huomautti samassa, miten jokaisen Johtokunnan jäsenen aina tulee valvoa koulun etua ja parasta silloinkin, kun sen etu vaatii oman edun ja mukavuuden syrjäyttämistä, etenkin tulee Johtokunnan, lausui puheenjohtaja, aina olla kurin ja järjestyksen hoidossa koulun opettajattarelle järkähtämätön tuki.

Näiden ylevien ajatusten jälkeen suoritettiin koulun väliaikaisen opettajattaren viran täyttämiseksi vaali. Hakijoita oli viisi ja valituksi tuli vt. kansakoulunopettajatar Sofia Emilia Lindros Jämsästä.

Johtokunta kokoontui toisen kerran kolme viikkoa myöhemmin 28.7, jolloin puheenjohtaja luki kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet useat seurakuntalaiset ja myös muutamat johtokunnan jäsenet. Kirjeessä anottiin, että johtokunta valitsisi Sofia Lindrosin sijaan Vohdensaaren koulun opettajaksi kiertokoulunopettaja Saida Lovisa Sörmannin. Näin siksi, että hän oli jo seitsemän vuoden ajan kaikkein vanhempain erinomaiseksi tyydytykseksi kiertokoulunopettajattarena vaikuttanut seurakunnassa. Johtokunta suostui tähän anomukseen, mutta pöytäkirjan mukaan edellyttäen, että tällaista tapahtui viimeisen kerran. Saida Sörman valittiin siis virkaan ja pöytäkirjassa todettiin, että oli siis hänelle lähetettävä kutsumuskirja, eikä viime kokouksessa valitulle. Ilmeisesti jämsäläinen Sofia Lindros ei siis koskaan edes kuullut, että hän oli kolme viikkoa valittuna Vohdensaaren koulun ensimmäiseksi opettajaksi!

Paitsi koulurakennuksen ja opettajan koulu tarvitsi tietenkin myös kalustusta. Heinäkuussa päätettiin tilata 12 paripulpettia. Ne eivät kuitenkaan valmistuneet ajoissa koulun alkuun, joten kaupungin kansakouluilta lainattiin vanhoja pulpetteja, siksi kunnes uudet valmistuivat. Kouluun tilattiin myös maapallo, Euroopan, Palestiinan ja Suomen kartat, karttoihin tarvittavat tarvikkeet, musta liitutaulu, laskuraami sekä kaksiosastoinen kaappi kirjoja ja opetusvälikappaleita varten. Lisäksi tilattiin opettajatarta varten pöytä ja tuoli sekä lisäksi kuusi tuolia ja kaksi pöytää.

Syyskuussa uuden opettajattaren toivomuksesta kouluun hankittiin vielä kymmenen kappaletta kutakin seuraavista kirjoista: Luonnonkirja, Maammekirja, Sundvallin Biblian historia ja Dannholmin Maantieto. Näitä kirjoja sai käyttää varattomaksi todistettu kunnan lapsi.

Koulun vihkiäisiä vietettiin 8.10.1900. Raimo Laineen laatiman Vohdensaaren koulun 100-vuotishistoriikin mukaan silloin vietettiin hyvin herkkä ja juhlallinen tilaisuus kansansivistystyön merkeissä. Vihkimisen toimitti kirkkoherra Samuel Roos, joka oli ollut yksi kouluhankkeen innokkaimmista puolestapuhujista. Johtokunnan puheenjohtaja pastori Karl E. Pettersson kertoi tilaisuudessa koulun syntyvaiheet. Vohdensaaren koulu oli tällöin maalaiskunnan vanhin koulu. Kun Sundholman alue vuonna 1924 liitettiin maalaiskuntaan, tuli alueella sijaitsevasta alun perin kalantilaisesta vuonna 1898 perustetusta Päivärannan koulusta kunnan vanhin.

1.3. Koulunkäynti alkaa

Vohdensaaren kansakoulu aloitti vuonna 1900 kahtena yläkoulun luokkana. Koulun vihkiäispäivänä sinne otettiin ensimmäiset oppilaat. Näistä Vohdensaaren koulun 20 ensimmäisestä oppilaasta 13 aloitti koulun toisen luokan ja loput 7 ensimmäisen. Ekaluokkalaiset olivat 8-10-vuotiaita ja tokaluokkalaiset 10-14-vuotiaita. Vohdensaarelta oppilaita tuli kahdeksan. Loput lapsista olivat Pirkholmasta, Lyökistä, Koivusesta ja kaukaisin Putsaaresta. Tyttöjä oli 11 ja poikia 9. Talollisten lapsia joukossa oli kahdeksan, torppareiden ja itsellisten lapsia kolme. Neljän isä oli merimies, kahden laivuri, yhden kalastaja, yhden luotsi ja yhden suutari.

Varsinainen koulutyö aloitettiin Vohdensaaren koulussa tiistaina 9.päivänä lokakuuta 1900. Päivän lukujärjestys oli päiväkirjan mukaan seuraava:

Koulua käytiin kuutena päivänä viikossa, joista yleensä lauantai oli muita päiviä lyhyempi koulupäivä. Koulutunteja viikossa oli 30-31, mikä nykypäivän mittapuulla tuntuu melkoiselta määrältä. Toisaalta kesäloma oli paljon nykyistä pidempi: koulu loppui keväällä yleensä varhain toukokuussa ja alkoi vasta syys-lokakuussa, koska keväällä ja syksyllä pidettiin vuodesta 1901 alkaen pienten lasten koulua. Joulu- ja pääsisäisloman lisäksi oppilailla oli monia ns. lupapäiviä. 1900-luvun alussa oli joka kuukausi yksi päivä ns. kuukausilupa. Koska vuoteen 1917 asti Suomi kuului Venäjän Suurruhtinaskuntaan, olivat myös meillä kaikki hallitsijaperheen merkkipäivät kouluissa lupapäiviä. Oppilaat saivat olla kotona, vaikkapa kun 5.12 Perintöruhtinaalla oli syntymä- ja nimipäivä. Lokakuun alussa oppilaat saivat tietenkin myös Uudenkaupungin markkinapäiväksi markkinalupaa.

Joulukuun 10. päivänä 1900 koululla vieraili ensimmäistä kertaa kansakouluntarkastaja F.O.Lindström. Tarkastettuaan koulun hänellä ei ollut muuta huomautettavaa, kuin että hän määräsi johtokunnan toimittamaan kouluun kaksi venttiiliä ja rullakarttiineja. Hän totesi myös, että kaivo olisi koululle tarpeellinen ja että piha olisi rakennusaineista puhdistettava.

Koulun ensimmäiseen joulujuhlaan opettajatar hankki johtokunnan puheenjohtajan luvalla joulukuusen kynttilöineen sekä kaikille lapsille tarkastaja Haapasen Joululehden. Näihin kului noin seitsemän markkaa. Seuraavassa johtokunnan kokouksessa puheenjohtaja kysyi, hyväksyykö johtokunta nämä hankinnat koulun varoista vai maksaako hän ne itse? Vastaukseksi tuli, että ne maksettiin koulun varoista ja myönnettiin saman tien vuosittainen 10 markan määräraha tähän tarkoitukseen.

1.4. Pienten lasten koulu

Alakansakoulu eli alakoulu eli pienten lasten koulu syntyi koulumuotona yhdessä varsinaisen kansakoulun eli yläkansakoulun kanssa jo vuoden 1866 kansakouluasetuksessa. Se koski kuitenkin pitkän aikaa vain kaupunkien lapsia. Maaseudun opetuksesta määrättiin vain, että oppilaitten piti joko kotonaan tai kiertokouluissa saada opetusta uskonopissa, äidinkielen lukemisessa ja kirjoittamisessa, luvunlaskussa ja laulussa ennen mahdollista varsinaiseen kansakouluun menoa. Tämä ns. alkuopetus oli maaseudulla aina 1900-luvun alkupuolelle asti yleisesti ottaen kehnoa.

Vohdensaarella pienten lasten koulu aloitti toimintansa 15.8.1901 yksiosastoisena. Koululaiset olivat noin 7-8-vuotiaita, sillä yläkansakouluun mentiin 9-10-vuotiaina. Vohdensaaren koulusta tuli tällöin ns. supistettu koulu. Kansakoulut olivat joko täydellisiä tai supistettuja. Täydellisessä koulussa oli eri opettaja ala- että yläkoulua varten. Supistetussa koulussa oli vain yksi opettaja, joka osan opetusajasta käytti pienten lasten ja osan ajasta yläkoulun opettamiseen. Vohdensaarella tämä tarkoitti aluksi sitä, että alakoululaiset kävivät koulua vain alkusyksystä, esimerkiksi vuonna 1901 15.8-25.9 välisen ajan. Tämän jälkeen 27.9 aloittivat varsinaiset kansakoululaiset koulunkäyntinsä. Myöhemmin alakoululaiset kävivät koulua vuosittain kahdessa jaksossa, alkusyksyn lisäksi myös keväällä ns. 12-viikkoisena alakouluna. Tällä järjestelyllä saatiin opettajan aika ja voimavarat sekä tila luokkahuoneessa riittämään kaikille oppilaille ja luokka-asteille.

Oppilaita Vohdensaaren pienten lasten koulussa oli ensimmäisenä vuonna 11. Vuoteen 1925 asti tiedot alakoulusta ovat hyvin vähäiset koulun arkistossa. Koulua pidettiin joka vuosi, yleensä syksyisin ja keväisin, mutta vain muutamalta vuodelta on säilynyt tietoa siitä, paljonko lapsia tähän opetukseen osallistui. Säilyneisiin päiväkirjoihinkaan ei ole merkitty, montako lasta koulussa päivittäin oli paikalla tai ketkä olivat poissa. Vuonna 1913 pienten lasten koulu jaettiin kahteen osastoon: alempaan ja ylempään.

Vohdensaaren pienten lasten koulun ensimmäisen varsinaisena koulupäivänä perjantaina 16.8.1901 lukujärjestys päiväkirjan mukaan näyttää seuraavanlaiselta:

Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaissa kansakoulu muuttui kuusiluokkaiseksi. Sen kaksi alinta vuosikurssia olivat nyt alakansakoulu eli entinen pikkulastenkoulu ja yläkansakoulu laajeni neliluokkaiseksi. Vohdensaaren yläkansakoulu oli jo tällöin pitkään ollut neliluokkainen. 1920-30-luvulla alakansakoulu vakiintui kansakoulun I ja II luokaksi.

Vohdensaaren koulun arkistossa ensimmäinen säilynyt alakansakoulun opetussuunnitelma on lukuvuodelta 1925-1926. Aineina olivat tällöin: Raamatunhistoria, ympäristö- ja kotiseutuoppi, lukeminen ja kertominen, kirjoitus, laskento, käsityöt, laulu, leikki ja voimistelu. Poikien käsitöitten sisältöä ei oltu eritelty, mutta pikkutytöt tekivät ensimmäisellä luokalla paperitöinä mustepullon alusen ja kampalaukun, ompeluharjoituksena koriliinan, virkkasivat pannulapun ja kanavatyönä kirjanmerkin. Toisella luokalla tehtiin jo saksikotelo, töppöset ja kirjoitusmatto.

Uudenkaupungin maaseurakunnan Vohdensaaren 12-viikkoisen alakansakoulun päiväkirja maanantaina lokakuun 19.p. 1931

1.5. Keittolarakennuksen rakentaminen

Jo 1900-luvun alussa alettiin huomata, että koululla olisi tarvetta myös keittola- ja asuntolarakennukselle. Asuntola oli tarpeen pitkämatkalaisia oppilaita, putsaarelaisia ja lyökkiläisiä varten, erityisesti kelirikon aikaan. Varojen keräämiseksi tätä tarkoitusta varten koulun johtokunta järjesti vuonna 1910 arpajaiset saatuaan asiaankuuluvan luvan kenraalikuvernööriltä.

Arpajaisten tuoton lisäksi rahaa keittolarakennukseen saatiin mm. lahjoituksena johtokunnan puheenjohtaja, merikapteeni J.A.Malén. Tammikuussa 1914 ilmoitettiin sanomalehdessä, että haluttiin ostaa riihi- tai asuinrakennus, jonka hirsiä käytettäisiin keittolarakennuksen rakentamiseen. Rakennustarpeiksi ostettiin 500 markan hintaan maanviljelijä Iso-Kinnalalta "vanhanmiehen rakennus" ja luhti. Tontti saatiin vuokralle maanviljelijä Laulalta. Koulukeittolarakennuksen piirustukset ja kustannusarvio olivat valmiit maaliskuussa 1914, mutta rakentaminen alkoi vasta syksyllä 1916. Sokkelin teon sai työkseen Juhan Halonen Laitilan kirkonkylästä, puutyöt Frans Laivo Pyhämaan Heinästen kylästä ja Juhan Lundén Uudenkirkon Varhelan kylästä. Rakennus valmistui kesäksi 1917. Myöhemmin rakennus toimi paitsi keittolana ja asuntolana myös veistosalina. Keittolarakennuksen kanssa samaan aikaan rakennettiin myös saunarakennus.

2. Koulun henkilöstöä

2.1. Johtokunnan puheenjohtajat

Vohdensaaren koulun ensimmäinen johtokunta valittiin 17.3.1900 ja siihen kuuluivat tällöin puheenjohtajana pastori Karl E. Pettersson sekä jäseninä merikapteeni J.A. Malén, rustitilallinen Fr. Zenger, talolliset Viktor Jaakkola ja A. Salminen sekä K. Mäkilassila.

J.A.Malen	Frans Vestilä	Viljo Virtanen

Vohdensaaren koulun johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet:

Karl E. Pettersson 1900-1905
Samuel W. Roos 1906
J. A. Malén 1907-1924
Frans Vestilä 1925-1949
Lauri Toivonen 1949-1953
Viljo Virtanen 1954-1968

Ensimmäinen johtokunnan puheenjohtajista, kappalainen Karl E. Pettersson, toimi myös kokousten sihteerinä kirjoittaen pöytäkirjat. Hän oli Uudenkaupungin seurakunnan kappalainen vuosina 1898-1906. Keväällä 1906 hän muutti pois Uudestakaupungista. Puheenjohtaja-sihteerin vuolaasta kirjoitustyylistä on seuraavassa pieni näyte hänen laatimastaan viimeisestä johtokunnan pöytäkirjasta 29.12.1905:

Koska puheenjohtaja oli ilmoittanut ensi lukukauden aikana muuttavansa pois paikkakunnalta, …, istui hän nyt viimeisen kerran johtokunnassa ja sen johdosta hän huomautti kansakoulun merkityksestä kansalle, joka nyt seisoo uusien ja suurten oikeuksien edessä, ollen sellaisia saatuaan niin oikeutettuna kuin velvoitettunakin tehokkaammalla tavalla kuin ennen ottamaan osaa valtion ja yhteiskunnan asioihin; olkoon se opetus, jota nykyään annetaan kansakoulussa, opetus kristillissiveellisellä pohjalla välikappaleena ohjaamaan Suomen kansaa tuolla uudella kehityksen tiellä. Wohdensaaren kansakoulun vaiheita oli puheenjohtaja niin kuin tiedettiin, monen muun Johtokunnan jäsenen kanssa ollut näkemässä sen syntymisestä asti ja erittäin sentähden tuo koulu oli hänelle niin rakas, sillä oli kyllä ollut ahdingon aikoja, mutta jos he vaan tekee urhoollisesti työtä Jumalan kasvojen edessä, on he ahdingosta nouseva vahvistettuna ja puhdistettuna. Levittäköön Jumala sentähden armonsa siivet yli Wohdensaaren koulun.

Vielä Karl E. Pettersson kiitti pöytäkirjassa johtokuntaa hyvästä sovusta ja suuresta uhrautuvaisuudesta. Hän ei enää maininnut mitään koulun johtokunnan ensimmäisien vuosina ongelmasta, joka oli ollut se, ettei kokouksissa useinkaan ollut tarpeeksi jäseniä paikalla, jotta ne olisivat olleet päätösvaltaisia. Läsnäolijain harvalukuisuuden tähden kokous ilman päätösvaltaa oli tällöin yleinen toteamus pöytäkirjoissa.

Seuraava johtokunnan puheenjohtaja Samuel W. Roos oli kaupunkiseurakunnan kirkkoherra vuosina 1896-1907. Hän oli puheenjohtajana vain vuoden 1906, jonka jälkeen toimeen astui vuosiksi 1907-1924 kapteeni J. A. Malen Ylötynkarista. Kapteeni Malén toimi myös kuntakokousten puheenjohtajana vuosina 1903-1918 ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1919-1924. Hän oli vielä mukana 14.8.1924 pidetyssä koulun johtokunnan kokouksessa, mutta seuraavassa kokouksessa 10.12 hänen haudalleen suunniteltiin jo seppelettä.

Kapteeni Malénin jälkeen koulun johtokunnan puheenjohtajaksi tuli Vestilän talon isäntä Frans Vestilä, joka oli vielä edeltäjäänsäkin kauemmin kyseisessä virassa, peräti 24 vuotta vuosina 1925-1949. Kaksi viimeistä johtokunnan puheenjohtajaa, leipuri Lauri Toivonen ja maanviljelijä Viljo Virtanen, olivat myös monella tavoin ansioituneita luottamustehtävien hoitajia.

Uudenkaupungin maalaiskunta liittyi kaupunkiin 1.1.1969. Tällöin myös Vohdensaaren koulun johtokunta lopetti toimintansa. Viimeisen kokouksensa se piti 9.12.1968.

2.2. Opettajat

Kiertokoulunopettaja Saida Sörmann (myöhemmin Sammalaho) toimi Vohdensaaren koulun opettajana vain yhden vuoden 1900-1901. Sen jälkeen virka laitettiin hakuun. Hakijoita oli nyt vain yksi, vastikään Jyväskylän opettajaseminaarista valmistunut Maria Gabriella (Ella) Rosten (myöhemmin Raevaara), joka valittiin virkaan. Hän oli Vohdensaaren koulussa opettajana vuoteen 1908.

Milja Paavola

Hänen jälkeensä opettajana oli Emilia (Milja) Paavola Kalannin Lahdelta. Hän oli ns. vanhan kansan opettaja, jolle karttakeppi oli kurinpitoväline ja pahat pojat laitettiin mustaan koppiin. Hän oli taitava harmonin soittaja ja opetti lapsille paljon lauluja, joita myös tunneilla paljon laulettiin. Hän oli myös kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1919-1920. Vohdensaaren koulun opettajana hän oli pitkään vuosina 1908-1945.

Seuraava opettaja Aino Saarilahti (Aarnio) on kertonut, kuinka ihmeellinen johdatus toi hänet vuonna 1945 Vohdensaaren kouluun. Sodan loppuvaiheessa vuonna 1944 hänen opettajamiehensä oli soittanut hänelle rintamalta ja kehottanut häntä hankkimaan yläkansakoulunopettajan pätevyyden Rauman seminaarista, minkä Aino tekikin. Mies kuoli sodassa samana vuonna ja Aino jäi neljän sotaorvon yksinhuoltajaksi. Seuraavan vuoden keväällä Milja Paavola jäi keväällä eläkkeelle Vohdensaaren koululta ja koulun johtokunta pohti opettajan viran täyttöä kokouksessaan 13.7.1945 seuraavasti:

Puheenjohtaja oli kutsunut kokouksen koolle toimittamaan mainitun koulun opettajan vaalia. Virka ei ollut julistettu avonaiseksi, vaan Tarkastaja Jussilan esityksestä oli virkaa hakenut viime kesäk. 20. p:nä Rauman seminaarista päästötodistuksen saanut sotaleski, opettaja Aino Saarilahti Kauvatsan Jalonojan alakansakoulusta. Hänen ansio- ja opintotodistuksensa luettiin. Tämän jälkeen päätti johtokunta yksimielisesti valita kahdeksi koevuodeksi Vohdensaaren kansakoulun opettajan virkaan Aino Saarilahden Kauvatsalta.

Johdatuksenaan Aino pitikin sitä, että hän oli hankkinut sodan vaikeuksien keskellä yläkoulunopettajan pätevyyden ja tuli siksi valituksi Vohdensaarelle. Myöhemmin Aino avioitui uudelleen, koulun naapuritalon Koivualhon isännän Martti Aarnion kanssa. Hänestä tuli maatalon emäntä ja syntyi vielä viides lapsikin. Voi vain ihmetellä, miten hän kaikista töistään selvisi, kun hän eräänäkin vuonna hoiti koulun, maatalon emännän töiden ja lasten hoidon lisäksi vielä kirjastolautakunnan puheenjohtajan sekä kansakoululautakunnan, sosiaalilautakunnan ja raittiuslautakunnan sihteerin tehtävät.

2.3. Veistonopettajat

Vohdensaaren koulussa oli siis aina vain yksi opettaja ja hän oli aina nainen. Koska hänen pätevyyteensä ei katsottu kuuluvan poikien veistotöiden ohjaus, sitä kävi antamassa erillinen miespuolinen veistonohjaaja muutaman tunnin yleensä kaksi kertaa viikossa koko koulun pojille yhtaikaa. Nämä veistonohjaajat vaihtuivat usein, sen verran pieni työ ja siitä saatava korvaus oli. Näin kerrotaan johtokunnan pöytäkirjassa 13.7.1904: Puheenjohtaja esitti hakupaperit veisto-opettajan virkaan ja sai viidestä hakijasta puuseppä Johan Siivonen enimmät äänet, joten hän tuli koulun veistonopettajan toimeen valituksi velvollisuudella antamaan viisi opetustuntia viikossa kahdessa erässä 150 markan vuosipalkkiota vastaan

Veistonopettajan tehtävää ovat Vohdensaaren koululla hoitaneet:
Nikkari Kustaa Kaunonen 1900-1901
Nikkarinkisälli Juha Lindfors Saarnistosta 1901-1904
Johan Siivonen 1905-1906, 1918-1919
Frans Heino 1906-1908
Fredrik Wilhelm Wuorinen 1908-1912
Kustaa Lehtoranta 1912-1916
Karl Virtanen 1916-1917
J. Herlin 1917-1918
Alfred Lähtinen 1919-1921
Väinö Lundén 1921-1924
Einar Herlin 1924-1928
Albert Laihonen 1928-1932
Yrjö Koski 1932-1933, 1935-1937
Paavo Koski 1933-1935
Einar Haavisto 1937-1940
Eeli Haavisto 1940-1941
Reino Kotro 1942-1944
Martti Saarinen 1941-1942, 1944-1953
Taisto Kinnala 1953-1958 Pauli Koski 1958-1961
Lauri Sokka 1961-1967
Kosti Santanen 1967-1975

Vuonna 1936 talollisen poika Einar Haavisto oli hakemassa kansakoulun veistonohjaajakursseille ja anoi tätä tarkoitusta varten koulun johtokunnalta suositusta. Johtokunta käsitteli anomusta ja totesi mielipiteenään, että "Einar Haaviston käytös kaikin puolin on hyvä ja sopiva mainittuun virkaan". Einar Haavisto pääsi kyseiselle kurssille ja toimi sen jälkeen vuosina 1937-1940 Vohdensaaren koulun veiston opettajana.

Vuonna 1940 ainut hakija auki olleeseen veiston opettajan virkaan oli Martti Saarinen, joka valittiin. Hän joutui kuitenkin samantien lähtemään suorittamaan asevelvollisuuttaan, joten viran väliaikaiseksi hoitajaksi lukuvuodeksi 1940-1941 valittiin Eeli Haavisto. Lukuvuoden1941-1942 Martti Saarinen hoiti virkaansa, kunnes seuraaviksi lukuvuosiksi 1942-1944 hän joutui lähtemään sotaan. Sotavuosina veiston opetus olikin Vohdensaaren koulussa pulmallinen asia, sillä sopivia sijaisia ei sodan takia ollut helposti saatavissa. Vuosina 1942-1944 veiston opettajan sijaisena toimi siirtolaisena Vohdensaarelle muuttanut Reino Kotro.

Vuonna 1966 veistonohjaaja Lauri Sokka kuoli kesken lukukauden 13.joulukuuta. Sijaiseksi saatiin Päivärannan koulun veistonohjaaja kirvesmies Kosti Santanen.

2.4. Kouluruokailu ja keittolan hoitajat

Ennen sotia kouluruokailun järjestäminen oli kunkin kunnan ja koulun oma asia. Vohdensaarella koululaiset toivat kouluun mukaan omat eväät, yleensä voileipää ja maitopullon, jotka syötiin ruokatunnilla. Jos oppilaille tuli jano, käytiin kaivolla juomassa. Kaivolle mentiin tien yli metsän puolelle. 1900-luvun alussa saattoi eväiden järjestäminen kouluun mukaan olla joillekin perheille vaikeaa. Mirjam Eskola muistelee, kuinka 1920-luvulla eräs tyttö ei ruokatunnilla ottanut ollenkaan eväitään esille. Vasta jälkeenpäin tyttö kertoi, ettei hän ollut kehdannut, kun hänen voileivissään ei ollut lainkaan voita päällä.

Ilmeisesti vuonna 1932 koulun johtokunta päätti ensimmäisen kerran, että koulun puolesta jaetaan kaikille oppilaille ¼ litraa maitoa päivässä marraskuusta huhtikuun loppuun. Maidon toimitti aina jokin kylän taloista ja sai siitä maksun koulun määrärahoista. Maitoa jaettiin koko 1930-luvun ja sota-ajan.

Kesällä 1943 säädettiin laki kouluruokailusta, jonka mukaan viiden vuoden sisällä tuli kansakouluissa kouluruuan tarjoaminen pakolliseksi. Vohdensaarella aloitettiinkin heti syksyllä 1943 keiton antaminen kaikille yläkoululaisille ja vuonna 1950 myös alakoululaisille. Koulun keittäjänä aloitti vuonna 1943 opettaja Milja Paavolan sisar Elina Paavola. Jokainen oppilas velvoitettiin tuomaan koulukeittolaa varten viisi litraa puolukoita sekä perunoita ja leipää. Vuonna 1955 johtokunta päätti, että siitä lähtien koululle ostetaan perunat.

Vohdensaaren koulussa ei ole ollut oppilaille erillistä ruokalaa, vaan ruoka on syöty luokassa omassa pulpetissa. Ruokaillessa käytettiin liinaa pulpetin peittona. Ruuan jakoi keittäjä ja yhteinen ruokarukous luettiin ennen syöntiä.

Kouluruokailuun liittyvänä yksityiskohtana mainittakoon, että vaikka koululla oli ollut sähkövalo jo 1930-luvulla, johtokunnan luvalla sähköpistorasia laitettiin koulukeittolaan vasta vuonna 1946. Vahtimestari-keittäjän asuntoon asennettiin sähkövalo vuonna 1949.

Koulukeittolan hoitajana toimi vuosina 1945-1947 rouva Kotro. Lukuvuoden 1947-1948 hoitajana toimi opetustyönsä ohella opettaja Aarnio. Seuraavana vuonna hän ei enää katsonut voivansa näitä töitä hoitaa, joten koululle laitettiin hakuun vahtimestari-keittäjä. Tähän virkaan valittiin Vilma Laine, joka hoiti tehtävää vuodet 1948-1951 ja hänen jälkeensä vuosina 1951-1975 Kyllikki Laaksonen. Koulun lopettamisen jälkeen Kyllikki jatkoi vielä kaupungin palveluksessa vuoteen 1980.

Ruoka kuljetettiin aluksi keittolarakennuksesta pihan usein liukkaiden kallioiden yli kouluun. Vuodesta 1953, kun opettaja Aarnio naimisiin mentyään muutti uuteen kotiinsa, ruoka alettiin valmistaa opettajan entisessä asunnossa ja kuljetettiin siitäkin ensin ulkokautta luokkaan.

Vuonna 1968 kouluhallituksen kirjelmä aiheutti Vohdensaaren koulun johtokunnassa keskustelua kouluaterian ravintoarvon lisäämisestä. Johtokunta päättikin, että aterioilla jaetaan vast'edes voita joka kerran ja maitoa kaikilla aterioilla sekä 2:sti viikossa ½ kananmunaa oppilasta kohden.

3. Mitä, miten ja kenelle opetettiin?

3.1. Opetussuunnitelmat ja opetettavat aineet

Vohdensaaren kansakoulun ensimmäisen kouluvuoden 1900-1901 opetussuunnitelma oli vielä varsin alustava ja puutteellinenkin. Mutta vuodelle 1901-1902 opettaja Ella Rostén jo laati ja hyväksytti johtokunnalla seuraavan seikkaperäisen opetussuunnitelman kansakoulun tarkastajalle lähetettäväksi, joka sen suuremmitta huomautuksitta hyväksyikin.

Oppi- ja lukukirjasuunnitelma Uudenkaupungin maaseurakunnan Vohdensaaren kansakoululle lukuvuonna 1901-1902

USKONNOSSA
- Sundvall: Raamatun historia: Uusi Testamentti
I ja II osasto: oppikirjan mukaan
III osasto: sama sekä tärkeimmistä asioista vastaavat kohdat Raamatusta
- Lutheruksen vähä Katekismus sekä "selityksistä" 1 ja 2 kappale
I ja II osasto: vähä Katekismus sekä muutamia Raamatunlauseita
III osasto: vähä Katekismus sekä 1 ja 2 pääkappale täydellisesti viikon viimeisellä Katekismustuntina luetaan ja selitetään seuraavan sunnuntain teksti

ÄIDINKIELEN SISÄLU'USSA
I ja II osasto: Raition ensimmäisestä Lukukirjasta sekä Maammekirjasta ensimmäinen luku. Pääpaino selvälle ja virheettömälle sisäluvulle sekä luetun oikealle käsittämiselle.
III osasto: Maammekirjasta 3s luku sekä kevätpuolella Vänrikki Stolin Tarinoita ulkoa luettavaksi. Lukemisen tulee olla ajatuksellista sekä hyvällä korolla äänettyä, luetun kertominen täydellistä.

KIELIOPISSA
E.N.Setälän Äidinkielen oppikirja
I ja II osasto: alustava oppijakso, II:lta osastolta vaaditaan vähän enempi.
III osasto: Toisen oppijakson yleinen osa ja ensimmäinen vuorokurssi.
Hiljaisissa harjoituksissa oppilaat kirjoittavat, mitä edellä on kieliopissa käsitelty.

OIKOKIRJOITUKSESSA
I ja II osasto: kopioiminen kirjasta ja muistista.
III osasto: kopioiminen kirjasta, sisällön kirjallisesti kertominen maantieteellisen tai historiallisen kappaleen luettua.
Vapaita aineita.

LASKENNOSSA
N.Ojalan Laskuopin mukaan
I osasto: 4 laskutapaa kokonaisilla ja yksilaatuisilla luvuilla. Metrijärjestelmä.
II osasto: laskutoimitukset monilaatuisilla luvuilla. Yleensä esimerkit vaikeimpia. Laatuluvut.
III osasto: Kerrotaan vanhat ja uudet mitat. Yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskua niillä. Kymmenmurtoluvut, lukujen jakoisuus. Osamäärän kerto ja jako kymmenmurtoluvuilla. Yksi- ja kaksiehtoinen päätöslasku. Korkolasku (koron etsiminen tärkein). Vähän tavallista prosenttilaskua.

MAANTIETEESSÄ
Dannholm'in oppikirja
I osasto: Suomen ja Euroopan maantiede jokseenkin lyhyesti.
II osasto: Suomi ja Euroopa tarkemmin.
III osasto: muut maanosat

HISTORIASSA
Yrjö-Koskisen ynnä Forströmin Suomen historia.
III osasto: Koko Suomen historia. Maamme kirjasta myös lukukappaleita täydentämään kuvauksia.

LUONNONTIETEESSÄ
Forströmin ynnä Lindenin Luonnontiede.
III osasto: Eläinoppi sekä sen ohessa terveysoppia.

MITTAUSOPISSA
N.Ojalan Mittausoppi
III osasto: koko mittausoppi

KÄSIKIRJOITUKSESSA
I ja II osasto: pienet ja suuret kirjaimet sekä sanoja ja lauseita.
III osastolle myös silloin tällöin kaunokirjoitusta.

LAULUSSA
Hannikaisen "Sirkkunen".
Enimmäkseen yksiäänisesti. Jos äänivarat myöntävät, vähän kaksiäänisestikin. Nuottien varsinaiset nimet, kaavain nimet ja kaavat, arvo, paikka sekä laulamista kaavan jälkeen.

PIIRUSTUKSESSA
Keinäsen mallijärjestelmä.
Vapaalla kädellä.
I osasto: suora- ja käyräviivaisia kuvioita ruudulliselle paperille.
II osasto: suoraviivaisia kuvioita sileälle paperille.
III osasto: suoraviivaisia, lopulla käyräviivaisia kuvioita. Lehtimuotoja.

VOIMISTELUSSA
Järjestys- ja käyntiharjoituksia, käsi- ja vartaloliikkeitä, sääriliikkeitä, kaulaliikkeitä, hyppäys- ja hyppyharjoituksia, leikkiä.

KÄSITÖISSÄ
I osasto: silmien luominen, oikean ja nurjan neulomista 2:lla ja 5:llä puikolla, leikkaaminen, eri ompelupiste-lajia.
II osasto: mitan ottaminen, ompeleminen, neulominen.
III osasto: mitan ottaminen, kaavojen piirtäminen, leikkaaminen, ompeleminen, napinreiän ompelua, tavallinen sukanparsinta, paikkaaminen.
Pojille veistoa hyväksytyn malliohjelman mukaan.

Jo ensimmäisessä kansakouluasetuksessa vuonna 1866 olivat käsityöt osa opetusohjelmaa, mikä oli uutuus silloisessa kouluopetuksessa. Niistä tulikin myöhemmin arvostettu aine kansakouluun Lukuvuonna 1905-1906 oli Vohdensaaren koulun poikien käsitöissä seuraava vuosiohjelma:

Tässä samalle lukuvuodelle 1905-1906 tyttöjen käsityöohjelma:

Vuonna 1909-1910 yläkoulun oppilailla I:stä IV:een luokkaan asti oli viikossa 31 tuntia koulua. Näistä 5 tuntia oli uskontoa, 5 tuntia käsitöitä ja 3-4 tuntia laskentoa. Ensimmäisen luokan oppilailla oli 7 tuntia kaunokirjoitusta viikossa. Kaikkia muita aineita oli viikossa eri luokka-asteilla 0-3 tuntia. Seuraavina vuosina III ja IV luokalla oli jo 32 viikkotuntia ja siksi vuoden 1911-1912 opetussuunnitelmaan oli tarkastaja kirjoittanut huomautuksen, ettei alaluokilla olisi saanut olla oppitunteja viikossa enempää kuin 30. Siitä huolimatta Vohdensaaren koululla oli edelleen 31-32 tunnin viikkoja. Tarkastaja uusi huomautuksensa lukuvuoden 1918-1919 alussa ja nyt viikkotuntimäärät alenivat I ja II luokilla 30:een ja III ja IV luokilla 31:een. Sekä uskonnosta että kaunokirjoituksesta vähennettiin tällöin yksi tunti pois.

Lukuvuodesta 1910-1911 alkaen lukuvuoteen 1931-1932 asti kaikille luokka-asteille opetettiin raittiusoppia tunti viikossa. Lukuvuonna 1913-1914 tuli Vohdensaarenkin kouluopetukseen uusiksi aineiksi Venäjän maantiede ja Venäjän historia. Vuonna 1913 hankittiin koululle johtokunnan päätöksellä myös Venäjän kartta ja hallitsijan muotokuva. Vuonna 1916-1917 tarkastajan mukaan riitti kun alaluokilla Venäjän maantietoa opetettiin vuoden aikana yhteensä 10 tuntia ja yläluokilla pidettiin muutama kertaustunti. Venäjän historiasta riitti 15 tuntia vuodessa yläluokilla. Seuraavana lukuvuonna 1917-1918 ovat kyseiset aineet hävinneet opetussuunnitelmasta ja lukujärjestyksestä. Venäjän tsaari oli syösty vallasta. Vohdensaaren koulun johtokunnan arkiston saamien kirjeiden joukossa on tätä vallanvaihdosta koskeva kirje:

Suomen Koulutoimen Ylihallitus

Helsingissä maaliskuun 27. p:nä 1917

Kiertokirje kaikille seminaarien ja aistivialliskoulujen johtajille, kansakoulun tarkastajille ja johtokunnille.

Sittenkuin keisari Nikolai II on luopunut Venäjän valtaistuimesta, on Suomen Senaatti, Talousosaston kirjeen mukaan kuluvan maaliskuun 21 p:ltä, nähnyt hyväksi kumota Keisarillisen Senaatin päätöksen 6 p:ltä huhtikuuta 1914 koskeva liputtamista ja ilotulituksen järjestämistä Keisarillisina juhlapäivinä. Samalla kun tämä Teille tiedoksi ja noudatettavaksi ilmoitetaan, kehoitetaan Teitä poistamaan entisen Keisarin Nikolai II:n ja hänen perheensä muotokuvat kouluista ja muista virkahuoneista.

Ylihallituksen puolesta
K.A.Franssila

Koulun liikuntatuntien sisältö oli vuosina 1946-1947 pitkälti sama kuin jo vuosisadan alussakin oli ollut: järjestäytymis- ja marssiharjoituksia, vapaaliikkeitä sekä kilpa- ja palloleikkejä. Uuttakin oli nyt kuitenkin mukana. Ensimmäistä kertaa opetusohjelmaan kuuluivat tällöin sekä hiihto että suunnistus. 1950-luvun alussa alettiin lisäksi pelata neljää maalia ja pesäpalloa.

3.2. Koulukirjat ja opetusvälineistö

Mitäköhän kirjoja Vohdensaaren koulun ensimmäinen opettaja, Saida Sörmann mahtoi lapsilla luetuttaa, kun hänen seuraajansa, Ella Rosten, heti tultuaan vuonna 1901 toivoi koululle käyttöön uusia kirjoja? Niinpä samantien hankittiin koululle kymmenen kappaletta seuraavia teoksia: Raition Lukukirja, Setälän Äidinkielen oppikirja, Forström-Lindenin Luonnontieto, Ojalan Mittausoppi ja Koskinen-Forströmin Suomen historia. Lisäksi hankittiin yksi kappale Kiljanderin Luonnonopillista kuvastoa, Lönnbeckin Kansakoulun käsikirja, kaksi höyläpenkkiä ja sorvikone sekä tyttöjen käsitöihin ompelukone. Seuraavana vuonna hankittiin koululle vielä mm. anatomisia seinäkuvia.

29.8.1905 koulun johtokunnalla oli kokouksessaan käsiteltävänä seuraavanlainen asia, josta pöytäkirjassa kerrotaan näin: Puheenjohtaja huomautti Johtokuntaa siitä, että kirjankustantaja Turussa Herra G.W.Wilén on Turun sanomalehdessä ilmoittanut, että hän Jumalan sanan levenemistä varten, on halukas lahjoittamaan köyhille koululapsille Varsinais-Suomessa Uusia Testamentteja, jos koulujen johtokunnat ovat halukkaat vastaanottamaan sellaisia lapsille jaettaviksi ja siitä ilmoittamaan hänelle ennen tämän kuun loppua, ja oli puheenjohtaja jo kirjoittanutkin herra Wilénille Turussa pyynnön, jossa pyydetään Wohdensaaren kansakoululle 10 kappaletta Uusia Testamentteja koska ilmoituksessa sanotaankin, että pienemmille kansakouluille annetaan korkeintaan 10 kappaletta. Joulukuun lopulla johtokunnan kokouksessa puheenjohtaja kertoi, että pyydetyt 10 lahjoituskirjaa olivat tulleet, puolet ilman Psalttaria ja toinen puoli Psalttarin kanssa. Kiitollisuudella otti johtokunta lahjoituksen vastaan ja päätti, että kolme köyhää, hyvin käyttäytyvää ja ahkeraa oppilasta saa niistä yhden kappaleen keväällä omakseen.

Koulussa ei ensimmäisinä vuosina ollut urkuharmonia, jota sinne kuitenkin kovasti kaivattiin. Johtokunnan puheenjohtaja K.E.Pettersson puhui harmonin hankkimisen puolesta ja yritti ehdottaa, että kunta ottaisi 300 markan lainan sitä varten, jota sitten 10 vuoden ajan maksettaisiin takaisin. Suunnitelma ei onnistunut, mutta keväällä 1907 pidettiin arpajaiset puuttuvan harmonin hankkimiseksi. Arpajaistoimikuntaan valittiin rouvat Zenger ja Aalto, neidit opettaja Saida Sammalaho, Lempi Lehtonen, Riine Ahlsten, Lempi Laula, Alma Lindfors ja Emilia Paavola sekä herrat Juho Heikkilä ja kokoonkutsujana johtokunnan puheenjohtaja kapteeni Malén. Harmoni saatiin arpajaisvaroilla hankittua ja se palveli koulua pitkään. Vuonna 1959 harmoni korjautettiin ja maalautettiin päältä päin. Vuonna 1966 johtokunta keskusteli, mitä tehdään vanhalla harmoonilla, jonka säilyttäminen ulkotiloissa ei ole mahdollista ja luokassa on liikaa tilaa vievä.

Vohdensaaren koululla oli oppilaskirjasto jo ensimmäisenä vuosikymmenenään. Lähes joka vuosi pystyttiin hankkimaan koululle joitain uusia kirjoja. Esimerkiksi vuonna 1910 hankittiin koulukirjastoon seuraavat kirjat: I.Ivalo: Erämaan taistelu, I.Forsten: Luonteen kasvatus, Oma Maa, II osa ja Bang: Nykyaika II. Vuonna 1936 koulukirjastossa oli yhteensä 307 nidettä, joista 151 oli opettajakirjastossa ja 156 oppilaskirjastossa. Kirjojen määrä ei kirjastossa sota-aikana noussut ja sotien jälkeenkin se kohosi hitaasti. Vuonna 1961 oppilaiden lainakirjastossa oli 318 kirjaa.

Joskus koulun muut tarpeet menivät kirjaston kirjojen hankkimisen edelle. Vuonna 1951 johtokunta päätti, että koulun oppilaskirjastoa varten myönnetystä 5400 markasta 3000 markkaa saa käyttää kirjojen sijasta jalkapallon ostoon koululle ja vain loput 2400 markkaa kirjojen ostoon. Ilmeisesti sinä vuonna oli jalkapallolla suurempi tarve.

Vuonna 1939 keskusteltiin urheilukentän hankkimisesta koululle. Tätä tarkoitusta varten ostettiin J. Haavistolta 30 x 50 m metsämaata koulun läheltä.

3.3. Jatkokoulu

Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki edellytti, että ne kuusivuotisen kansakoulun käyneet, jotka eivät muissa oppilaitoksissa jatkaneet opintojaan, osallistuivat vielä kahden vuoden ajan jatko-opetukseen. Käytännössä jatko-opetuksen suorittaminen oli monesti hankalaa. Oppilaat olivat haluttomia sitä suorittamaan eivätkä viranomaisetkaan pitäneet sitä kovin tärkeänä. Lisäksi jatko-opetuksen tavoitteet ja sisältö olivat epämääräisiä. Sen asema lujittui vasta kun vuonna 1943 kansakoulun päästötodistuksen saamisen ehdoksi asetettiin jatko-opetuksen suorittaminen.

Vohdensaaren koululla jatkoluokkia oli jo 1920-luvulla. Esimerkiksi lukuvuonna 1927-1928 jatko-opetusta annettiin lokakuusta maaliskuulle ja sen lukujärjestys oli seuraavanlainen:

Jatkoluokkien toiminta riippui oppilaiden määrästä, joten Vohdensaarellakaan ei jatko-opetusta ollut joka vuosi. Jatko-opetuksen antamisen ajankohta vaihteli, useimmiten sitä pidettiin iltaisin tai kuten lukuvuonna 1934-35 lauantaisin kuusi tuntia aloittaen aamulla klo 8.

Uudenkaupungin maalaiskunnan Vohdensaaren kansakoulussa pidettyjen jatkokurssien päiväkirja lauantaina marraskuun 24.p. 1934

Kouluradiotoiminta alkoi maassamme vuonna 1934. 1930-luvulla jatkokursseilla olikin paljon ns. radiotunteja. Näillä tunneilla kuunneltiin radiosta hyödyllisiä esitelmiä, esimerkiksi kuinka kunnan asioita hoidetaan, käytänkö polleani oikein tai miksi on oltava ehdottoman raitis? Tiistaina 13.10.1936 oltiin koululla kuuntelemassa, millaista oli Berliinin olympialaisissa.

Vuosina 1935-1946 jatkoluokkia oli joka vuonna ja oppilaita niillä vuosittain 6-12. Vuoden 1946 jälkeen jatkoluokat olivat toiminnassa vain muutamina vuosina, esimerkiksi vuosina 1951-1953 jatkoluokkalaisia oli seitsemän.

Jatko-opetusta oli oppilaille vuosittain tietty tuntimäärä. Esimerkiksi lukuvuonna 1951-1952 pojilla oli jatko-opetusta 100 tuntia ja tytöillä 150 tuntia. Tyttöjen suurempi tuntimäärä johtui siitä, että heille oli järjestetty sen verran talousopetusta, jota annettiin Kalannin Männäisten koulussa. Loppu 100 tuntia jakaantui sekä tytöillä että pojilla seuraavasti: maataloutta 40 h, asioimiskirjoitusta 10 h, ammatinvalintaa 10 h, kirjallisuutta 20 h ja laskentoa 20 h.

iimeisen kerran jatkoluokka oli Vohdensaaren koululla lukuvuonna 1957-1958. Jatkoluokkien loppuminen liittyi vuoden 1957 kansakoululakiin, joka yhdisti jatko-opetuksen kansakouluun. Kansakoulua jatkettiin kahdella vuodella ja nimeksi tuli kansalaiskoulu. Vuonna 1959 Uudenkaupungin maalaiskunta liittyi Kalannin kunnan perustamaan kansalaiskouluun. Hankalien matkojen takia maalaiskuntalaiset siirtyivät vuonna 1966 käyttämään Uudenkaupungin kaupungin kansalaiskoulua.

3.4. Koulun oppilaat ja koulumatkat

Vohdensaaren koulun oppilaita.

Koulun perustamisesta 1900 alkaen aina sotavuosiin asti Vohdensaaren yläkansakoulussa oli oppilaita 15:n ja 25:n välillä vuosittain. Alakansakoululaisten määrästä ei ennen vuotta 1935 ole säilynyt tilastoja, mutta sen jälkeen heitä oli vuosittain noin 3-8. Oppilaita tuli ensimmäisinä vuosikymmeninä Vohdensaaren, Tammion ja Hiun lisäksi mm Pirkholmasta ja Haukharjasta sekä kauimmaiset Lyökistä ja Putsaaresta. Pisimmäksi koulumatkaksi oli oppilasluetteloon merkittu 10 km.

Kun vuonna 1924 Sundholman alue liitettiin Uudenkaupungin maalaiskuntaan, muutettiin kansakoulujen piirijakoa niin, että piirejä tuli kuntaan neljä. Vohdensaaren piiriin kuuluivat Vohdensaaren lisäksi Haukharja ja Oksalanpää. Vohdensaaren koulun oppilaista pisin koulumatka oli tällöin seitsemän kilometriä.

Maassamme annettiin oppivelvollisuuslaki huhtikuun 15.päivänä vuonna 1921. Se määräsi, että kaikki Suomen kansalaisten lapset ovat oppivelvollisia 7-13 ikäisinä ja koulunkäynti on maksutonta. Jokaisessa kunnassa pitäisi myös olla niin monta kansakoulua, ettei kenenkään lapsen koulumatka ole enempää kuin viisi kilometriä.

Yleensä pitkätkin koulumatkat hoituivat koululaisilta hyvin, vain kelirikkoajat tuottivat ongelmia. Tällöin pitkämatkalaiset yöpyivät keittolarakennuksessa. Mirjam Eskola muistaa, kuinka hänen kouluaikanaan 1925-1928 ainoastaan yhdellä oppilaalla oli polkupyörä ja se oli Valio Lundén Haukharjalta. Ennen sotia oli joinain vuosina pahoja kulkutauteja, epidemioita. Näitä olivat mm. paha influenssa espanjantauti sekä hinkuyskä, joitten takia saattoi suuri osa oppilaista olla poissa koulusta samaan aikaan. Aina ei poissaolon syy kuitenkaan ollut näin paha. Mirjam Eskola muistaa, kuinka 1920-luvulla eräs poika selitti edellisen päivän poissaoloaan koulusta seuraavasti: Ko mää olin vähä nörkömäine.

Oppivelvollisuuden toteuttamiselle maalaiskunnissa annettiin pitkä siirtymäaika vuoteen 1937 asti. Oppivelvollisuus tuli Vohdensaaren koulupiirissä täyteen voimaan vuonna 1930.

Oppivelvollisuuslaki vauhditti uusien kansakoulujen perustamista. Uudenkaupungin maalaiskuntaankin perustettiin vuonna 1924 Lepäisten ja Lyökin, vuonna 1925 Putsaaren ja vuonna 1935 Haapaniemen koulu. Lyökin koulu perustettiin yhdessä Uudenkirkon kanssa.

1920-luvun lopulla Vohdensaaren koulun johtokunta joutuikin toteamaan, että oppilasmäärä oli vähentynyt. Todettiin mm. että aikaisemmin Vohdensaaren koulua kävi oppilaita myös Lepäisten ja Lyökin koulupiireistä, mutta tämä loppui sen jälkeen kun molempiin paikkoihin oli vuonna 1924 perustettu oma koulu. Toiseksi todettiin, että kylän asutus on niin yhden ikäistä, että nouseva polvi on suuremmalta osaltaan nyt nuorisoa, joten lapsiluvun pienuus on satunnaista.

Vuonna 1929 hiulaiset lähettivät koulun johtokunnalle kirjelmän, jossa he valittivat, että matka Hiulta koululle on yli 5 km ja siten liian pitkä pienille koululaisille. Kirjelmässä toivottiin, että matkaa lyhennettäisiin rakentamalla silta nykyisen Limperinpuhtin yli. Johtokunta suhtautui valitukseen ymmärtäväisesti ja päätti ensinnäkin mitata matkan koululta Hiulle (mittaajiksi valittiin J.Kinnala ja J. Haavisto) sekä myös hankkia vene kuljettamaan lapsia lahden yli. Lapsia veneellä lahden yli souti sen jälkeen Mandi Lindberg.

Vuonna 1957 Vohdensaaren koulun oppilaista enää yhdellä oli koulumatkan pituus yli viisi kilometriä. Yli puolella koulumatka oli alle kolme kilometriä.

3.5. Lahjoitukset ja stipendit

Vuonna 1902 Vohdensaaren koulu sai ensimmäisen kerran valtioneuvos H.V.V. Furuhjelmin testamenttivaroista jaettavaksi yhden 20 markan stipendin. Sen sai III luokan oppilas Saima Fredriksson. Tästä rahastosta Vohdensaaren koulun oppilaat saivat stipendin noin viiden vuoden välein. Vuonna 1907 alettiin jakaa stipendejä myös Anna Hollménin lahjoitusrahastosta, josta usempia pienempiä stipendejä jaettiin lähes vuosittain.

Vuonna 1925 Vohdensaaren koulun johtokunnalle oli jätetty seuraava kirje:

Tyttäremme Annin muistoksi, tahdomme me, allekirjoittaneet, jättää yllämainitun koulun johtokunnan käytettäväksi kuusisataa (600) Smk, "Anni Laineen rahaston" nimellä. Summan vuotuiset korot pyydämme jakamaan ahkerimmille ja paraan käytöksen omaaville oppilaille.

Vohdensaarella 6.X.1925
V.Laine         Vilhelmiina Laine

Seuraavina vuosina stipendejä jaettiinkin sekä Hollménin että Anni Laineen rahastoista.

Vuonna 1931 Vohdensaaren koululle teki testamenttilahjoituksen 50.000 markkaa uusikaupunkilaisen kauppalaivurin leski Amanda Färdig. Tästäkin lahjoituksesta korot jaettiin oppilaille stipendeinä.

1930-luvulla stipendit jaettiin usein "pankin kirjana" eli raha oli talletettuna Kalannin Osuuskassassa. Esimerkiksi vuonna 1939 jaettiin Färdigin ja Blomin rahastoista korkorahoja stipendeinä yhteensä 690 markkaa. Ne jaettiin pankinkirjoina, sillä ehdolla, että niiltä ei saanut nostaa stipendisummaa ennen kuin kirjan haltija oli täyttänyt 20 vuotta.

Nousiaisten kaupungin koulutoimen johtajana myöhemmin toiminut kuudennen luokan oppilas Raimo Laine sai keväällä 1946 stipendinä 90 markkaa. Raimo Laine laati Vohdensaaren koulun 100-vuotisjuhliin koulun historiikin, jossa hän mm. muistelee tämän stipendin olleen hänestä ihan mukava tunnustus. Hän kertoo, että juuri tämä tunnustus sekä opettaja Aino Aarnion kannustus sai hänet menemään oppikouluun, vaikka oli jo muita oppilaita selvästi vanhempi, ja sieltä vielä opettajan uralle.

Sota-aikana ja sotien jälkeen jaettiin oppilaille jalkine- ja vaateavustusta. Raimo Laine on myös muistellut, kuinka hänenkin kouluaikanaan vuonna 1945 jaettiin koulussa johtokunnan päätöksellä vaateavustuksia. Hän oli onnellinen, koska hän oli yksi niistä viidestä oppilaasta, jotka saivat oikein kumipohjaiset jalkineet, kun lopuille riitti vain puupohjaisia.

Vuodesta 1943 myönnettiin koululaisille myös jalkineiden ostolupia, ensimmäisillä kerroilla vain muutamille, mutta sitten kun kenkien saanti helpottui, niitä jaettiin kaikille. Kenkä- ja vaateavustuksia jaettiin oppilaille koko 1950-60- luvun. Esimerkiksi vuonna 1968 johtokunta totesi tyytyväisenä, että vaaterahaa on niin paljon ja oppilaita vain 19, joten voidaan jakaa kumijalkineet kaikille oppilaille.

4. Koulun vaiheita sota-ajasta 100-vuotisjuhliin

4.1. Koulunkäyntiä sota- ja pula-aikana

Vohdensaaren miehiä lähdössä takaisin rintamalle.

Suomen talvisodan alkaminen 30.11.1939 ei aluksi näkynyt varsinaisessa koulunkäynnissä mitenkään. Sodan tapahtumat pommituksineen itärajalla ja Helsingissä tuntuivat olevan kaukana Vohdensaaren pienestä kyläkoulusta. Talvisodan aikana Uuttakaupunkia pommitettiin vain kerran. Ensimmäisen kerran sotaa käsiteltiin Vohdensaaren koulun johtokunnan kokouksessa 28.1.1940, jolloin luettiin kansakoulutarkastajan kirje, joka oli otsikoitu Sota ja koulut. Johtokunta totesi, että lasten oli Vohdensaaren seudullakin ilmapommitusten tähden toistaiseksi vaarallista käydä koulua, joten päätettiin keskeyttää koulunkäynti joksikin aikaa. Opettajan harkintaan jätettiin, milloin oli taas turvallista jatkaa koulunkäyntiä. Tämä taisi kuitenkin olla ainut kerta, kun koulunkäynnissä oli Vohdensaaren koululla sodan takia tauko. Monilla muilla paikkakunnilla, erityisesti kaupungeissa, kouluvuosi jäi paljon pirstaleisemmaksi kuin Vohdensaarella, jossa opetus oli yleensä samanlaista kuin oli rauhan aikana ollut. Paitsi että jatkokursseilla oli nyt uusi aine: maanpuolustamisoppi.

Sota-aikana arkielämään Vohdensaarella vaikutti kaikkien tuntema pula. Jo lokakuussa 1939 aloitettiin säännöstely ja kortille joutuivat ensimmäisinä sokeri ja kahvi ns. vähemmän välttämättöminä tuontitavaroina. Leipäviljaa alettiin säännöstellä toukokuussa 1940. Kuitenkaan maaseudulla, jota Vohdensaarikin oli, ei pula ollut sellaista kuin kaupungeissa, joissa ei ollut käytettävissä oman pellon ja karjan tuotteita.

Jo talvisodan aikana ja erityisesti sodan päätyttyä 13.3.1940 alkoi pakolaisia Karjalasta siirtyä evakkoon muuhun Suomeen. Tämä ensimmäinen evakkoon lähtö tuli monelle karjalaiselle yllätyksenä ja lähtö talvipakkasten keskellä oli monesti suunnittelematon ja kaoottinen. Oli olemassa pika-asutuslain mukainen sijoitussuunnitelma, jonka mukaan suurin osa karjalaisista löysi väliaikaisen sijoituspaikkansa. Uudenkaupungin seudulle saapui evakkoja tällöin lähinnä Seiskarista ja Räisälästä. Jatkosodan alettua 25.6.1941 suomalaiset sotajoukot valtasivat nopeasti takaisin Karjalaa ja valtauksen jälkeen karjalaisilla evakoilla tuli mahdollisuus palata takaisin kotiinsa. Tämän tekivät monet evakot heti kun se vain oli mahdollista.

Milja Paavolan viimeiset oppilaat.

Talvisodan evakot asutettiin sinne, missä oli tilaa ja mm. koulut toimivat sijoituspaikkoina. Ensimmäiset evakot Vohdensaarelle tuli jo loppiaisena 1940. Myös Vohdensaaren koulun tiloihin, mm. veistosaliin ja ulkorakennukseen, oli asutettuna siirtolaisia. Esimerkiksi vuonna 1941 vuokraa vuodessa heiltä perittiin seuraavasti: Reimannilta 200 mk, A. Ikoselta 100 mk ja Kotrolta 100 mk. Seuraavana vuonna siirryttiin kuukausivuokraan ja lisäksi luutnantti Bergiltä 500 mk/kesältä. Kouluun tuli myös uusia oppilaita seudulle muuttaneista siirtolaisperheistä. Niin paljon heitä ei kuitenkaan tullut, että se näkyisi koulun oppilasmäärissä kohottavasti.

Pitkän jatkosodan aikana, joka kesti 19.9.1944 asti, sotaan joutui lähtemään Vohdensaareltakin entistä enemmän miesväkeä. Koulun veiston opettaja, Martti Saarinen, joutui sinne lähtemään ja monet muut. Osa jäi koskaan palaamatta ja heistä teetettiin koulun seinälle taulu, joka julkistettiin koulun 50-vuotisjuhlissa 17.9.1950. Taulu on edelleen Vohdensaaren koulun seinällä ja siinä on seuraava teksti:

ISÄNMAAN PUOLESTA

Einar Severin Haavisto
syntyi Vohdensaarella 27.3.1911
kaatui Kannaksella 14.2.1940

Kaarlo Nikolai Laine
syntyi Vohdensaarella 23.12.1903
kaatui Kannaksella 26.2.1940

Paavo Aleksanteri Aarnio
syntyi Pyhämaassa 17.3.1922
kaatui Hiisjärvellä 9.6.1942

VEREMME HINTA ON VAPAUS

Nämä kaikki kolme Vohdensaaren kylän sankarivainajaa olivat alle 30-vuotiaita nuoria miehiä. Paavo Aarnio vain 20-vuotias. Kaksi ensimmäistä, Einar Haavisto Laulan talosta ja Kaarlo Laine, kaatuivat talvisodan lopulla, Paavo Aarnio jatkosodan asemasotavaiheessa.

Jatkosodan aikaan alkoi jo selvästi olla pulaa monista tarvikkeista ja aletaankin puhua ns. pula-ajasta, joka jatkui vielä pitkään sotien jälkeen. Esimerkiksi helmikuussa 1943 pidettiin koulusta opetusministeriön määräämä kahden viikon loma polttoainetilanteen helpottamiseksi. Koululaiset joutuivat sodan aikana myös osallistumaan moniin koulun ulkopuolisiin töihin ja toimiin. Kerättiin talkoilla kaikkea mahdollista, kuten lumppuja, käpyjä, marjoja ja voikukan juuria. Monet työt ja toimet tehtiin talkoilla. Tätä keräys- ja talkootoimintaa johti syksyllä 1941 perustettu Nuorten Talkoot-järjestö. Talkoosuorituksista saatiin pisteitä ja palkkioksi annettiin talkoomerkkejä.

Nämä koululaisten talkootyöt jatkuivat vielä pitkään sotien jälkeen. Keväisin koulun opettajia kehotettiin osallistumaan koululaisten talkootyön johtoon. Esimerkiksi Vohdensaaren koulun johtokunnassa päätettiin maaliskuussa 1945 valita nuorten talkootyön johtajaksi tulevaksi kesäksi veiston ohjaaja Martti Saarinen. Seuraavassa koulun johtokunnan 9.3.1945 hyväksymä suunnitelma nuorten kesätyöksi.

Kesätyösuunnitelma nuorten talkoojohtajatyöstä Uudenkaupungin maalaiskunnan Vohdensaaren koulupiirissä ajaksi 15.6. -6.7. 1945

Laatinut Martti Saarinen

4.2. Koulun 50-vuotisjuhlat

Sunnuntaina 17.9.1950 vietettiin Uudenkaupungin maalaiskunnan ensimmäisen koulun, Vohdensaaren koulun, 50-vuotisjuhlaa. Koululle oli saatu uusi lippusalko ja sää oli kirkas ja kaunis. Koulun oppilaat olivat koristaneet koulunsa monin tavoin mm. havuin jasyksyn värikkäin lehdin.

Juhlan yleissävy oli hyvin harras. Pastori Arvo Heikkala piti puheen korostaen sankarivainajien muistoa. Puheen lopussa paljastettiin Elin Uinon suunnittelema ja opettajien lahjoittama kylän sankarivainajien muistotaulu. Koulun pitkäaikainen opettaja Milja Paavola muisteli lämpimin sanoin sankarivainajia.

Juhlavieraita.

Juhlapuheen piti tarkastaja K. V. Jussila. Hän määritteli kasvatuksen olevan harjoitusta hyvän tekemiseen ja pahan karttamista. Opettaja Aino Aarnio esitti laatimansa koulun historiikin. Oli myös useita musiikkiesityksiä. Puheenvuoroja käyttivät myös rovasti G.I. Harvio, opettaja Elli Haavio, kunnan edustajat Viljam Taiminen ja Erkki Honkasalo, Frans Vestilä, Lauri Toivonen sekä muutamat koulun ensimmäisistä oppilaista. Lopuksi opettaja Aino Aarnio kiitti koulun puolesta kaikkia juhlan onnistumiseen vaikuttaneita.

4.3. 1940-1950-luvun tapahtumia

Sotien aikaan ja sen jälkeisenä pula-aikana Vohdensaaren koulurakennus pääsi kunnoltaan rapistumaan. Vuodelta 1946 johtokunnan pöytäkirjakirjasta löytyy seuraava määrätietoisella käsialalla kirjoitettu viesti:

JOHTOKUNNALLE!

Eiköhän johtokunnan olisi esitettävä korkeampi koulurakennusten kunnossapitoraha, sillä tänään, tuulisena päivänä tuntuu siltä, että ikkunapielet luokassa ja myös opettajanasunnossa päästävät tuulta pahan kerran lävitse. Ne kohdat pitäisi tilkitä, samoin lattiat ja välikatot pitäisi tarkistaa. Täytteet ovat varmaan vuosien kuluessa varisseet tipotiehensä. Varmaan opettajan viihtyminen myös riippuu suuressa määrin siitä; laitatteko koulun kuntoon vai ettekö.
      Ovien lukot, kynnykset ja muut sellaiset pienehköt korjaukset ovat helposti suoritetut ja lisäävät koulun kuntoa. Lattiain, ikkunapuiden ym. paikkojen maalaukseen pitää myös ryhtyä sitä mukaa, kun maaleja aletaan saada.
      Tiedän kyllä kunnalla olevan monia vaikeuksia, mutta välttämättömät korjaukset uskon saatavan.
      12.11.46
                K.V.Jussila (Rauman piirin kansakoulujen tarkastaja)

Koulua alettiinkin hiljalleen kunnostaa, tosin työ ei aina edennyt kovin nopeasti. Tammikuussa 1948 tehtiin päätös koulun neljän muurin uusimisesta. Työn tekijäksi valittiin muurari Huhtaniemi. 14.4.1949 koululla pidettiin palotarkastus, jossa todettiin keittolarakennuksen veistohuoneen muurin olevan niin huonossa kunnossa, ettei sitä voi lämmittää ilman vakavaa tulenvaaraa. Myös saunarakennuksen muuri todettiin erittäin huonokuntoiseksi. Johtokunta totesi kokouksessaan tämän jälkeen, että olisi anottava kunnanvaltuustolta lisämäärärahaa muurien uusimista varten ja totesi samalla, ettei suunniteltuja koulurakennuksenkaan muurien uusimisia oltu vielä tehty.

Myös koulun piha-aluetta kunnostettiin. Viisi omenapuun tainta hankittiin koululle vuonna 1946. Vuonna 1949 kunnostettiin koulun urheilukenttää talkoilla ja vuonna 1950 hankittiin koululle uusi lipputanko. Opettaja Saarilahti anoi vuonna 1947 opettajan luontaisetuihin kuuluvaa viljelysmaata. Koska koululla itsellään ei sellaista maata ollut, se vuokrattiin johtokunnan jäseneltä Jaakko Haavistolta. 30.12.1949 koululle ostettiin noin 35 aarin kokoinen viljelysmaa Haavistolta.

Vuonna 1955 koulu sai oman puhelinlinjan. Johtokunta päätti, että opettaja saa sitä vapaasti käyttää koulun hoidosta johtuviin puheluihin. Oppilaiden polkupyörien käyttö koulumatkoilla lisääntyi 1950-luvulla, joten koulun pihalle hankittiin pyöräteline vuonna 1957.

Vohdensaaren koulun oppilaat vuonna 1954.

Vuonna 1947 kansakoulu maassamme laajeni seitsemänluokkaiseksi ja myös Vohdensaarella aloitettiin syksyllä kouluvuosi seitsemän luokan voimin.

Vuonna 1951 Uudenkaupungin maalaiskunta palkkasi kouluhammaslääkäriksi Svea Jaakkolan, jonka luona Vohdensaaren koulun oppilaatkin sen jälkeen kävivät hampaansa tarkistuttamassa. Myös koululääkäri kävi koululla tekemässä terveystarkastuksen ja samalla tutkimassa koulun olosuhteet. Mm. vuonna 1959 koululääkärin tarkastuskertomuksen huomautukset luettuaan johtokunta päätti hankkia koulun pihalle rekin.

Sotien jälkeen koulun joulujuhlan joulukuusi saatiin lahjoituksena vuorovuosina kylän taloista Laulasta, Kinnalasta, Ojalasta, Vestilästä, Rauhalasta, Vuolasta ja Jaakkolasta. Vuodesta 1963 joulukuusen hankinta siirrettiin koulun vahtimestarin vastuulle.

1950-60-luvulla nykyisiä koulukyytejä vastaava termi oli saattoavustukset. Oppilaalla, jolla oli pitkä koulumatka tai joka oli terveydellisesti heikko, oli mahdollista saada saattoavustusta matkakustannuksiin. Esimerkiksi vuonna 1958 saattoavustusta päätettiin myöntää lapsille, joiden koulumatkan pituus oli vähintään seitsemän kilometriä.

Tammikuussa 1957 Raimo Laine oli opettajaharjoittelijana Vohdensaaren koulussa. Tällöin sattui häntä ja kaikkia kyläläisiä järkyttänyt tapaus. Oksalanpäästä olevat oppilaat olivat jälleen kerran kielloista huolimatta 15.1.1957 kiivenneet maitoauton lavalle kyytiin. Vohdensaaren kylän jälkeisessä jyrkässä mutkassa kuudennen luokan oppilas Veikko Hatakka putosi lavalta ja kuoli.

Nuorten kerhossa.

4.4. Tapahtumia 1960-luvulla

Jo 1950-luvulla keskusteltiin kansakoululaitoksemme yhteydessä siitä, pitäisikö kansakouluissamme opiskella vieraita kieliä, lähinnä ruotsia. Kun uusi kansakoululaki tuli voimaan vuonna 1958, se toi kouluihin mahdollisuuden opettaa myös vapaaehtoisia aineita. Niin tuli ruotsinkin opettaminen mahdolliseksi. Ruotsin opetus aloitettiin Vohdensaaren koululla syksyllä 1961. Sitä opetettiin yksi tunti viikossa VII luokalla 15 oppilaalle vapaaehtoisena aineena. Toinen uusi aine tuli 1960-luvun lopulla, kun vuonna 1967 tuli kansakouluihin aineeksi kansalaistaito.

Hiihtoloma mainitaan Vohdensaaren koululla ensimmäistä kertaa vuonna 1961, jolloin se oli 3.-5. maaliskuuta eli sunnuntai mukaan lukien kolmen päivän mittainen loma. Vuonna 1964 hiihtoloma oli pidentynyt jo kolmeen päivään ja sunnuntaihin.

Vuonna 1963 järjestettiin koululla hiihtopäivä, jonka hiihtopalkintojen ja tarjoilun järjestämiseen oli avustusta myöntänyt 28,70 silloista nykymarkkaa Kalannin Urheilumetsästäjät ry. Sama yhdistys tuki seuraavinakin vuosina järjestettyjä hiihtokilpailuja. Myös muita urheilupäiviä ja hiihtoretkiä järjestettiin kuten myös syksyisiä marjaretkiä.

1930-luvulla alkanutta kouluradiota kuunneltiin edelleen 1960-luvulla myös Vohdensaaren koululla. Uusi opetusmedia aloitti toimintansa vuonna 1962, kun vakinainen koulutelevisiotoiminta maassamme alkoi. Vohdensaaren koulullakin kerrotaan ainakin jo vuosina 1963-1964 seuratun muutamia kertoja opetustelevisiota.

Koulujärjestelmä muuttui maassamme jälleen 1960-luvun lopulla, kun vuonna 1968 siirryttiin yhdeksänvuotiseen oppivelvollisuuskouluun. Tämän jälkeen Vohdensaarella oli entisen kuuden luokan sijaan enää neljä alinta luokkaa eli siellä toimi uuden terminologian mukaan ala-aste.

Koulua kunnostettiin myös 1960-luvulla. Vuonna 1962 aloitettiin koulun vesijohtotyö, mutta työ ei edennyt kovinkaan vauhdikkaasti, sillä vielä marraskuussa 1963 johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa todettiin, että puheenjohtaja oli kutsunut johtokunnan koolle keskustelemaan pysähdyksissä olevasta vesijohtotyöstä. Vesijohtotyön lopputarkastus pidettiin kesäkuussa 1964.

Vuonna 1965 keskusteltiin johtokunnassa, olisiko aiheellista hankkia öljylämmitin luokkahuoneeseen. Päätettiin ettei hankita, koska uunit ovat vielä hyväkuntoiset. Seuraavana vuonna palotarkastuksessa todettiin, että veistosalin uuni oli paloturvallisuuden kannalta vaarallinen, joten se oli pakko uusia.

4.5. Koulun toiminta lakkaa

1960-luvulla alkoi Uudenkaupungin maalaiskunnan pienten koulujen toiminta hiipua. Syrjäseutujen väki muutti kaupunkiin ja erityisesti lasten määrä seudulla väheni huomattavasti ja nopeasti. Putsaaren koulun toiminta loppui vuonna 1962, Lepäisten vuonna 1966 sekä Päivärannan ja Lyökin koulujen vuonna 1969. Lepäisten koulun oppilaat siirrettiin oman koulun lopettamisen jälkeen käymään Vohdensaaren koulua. Tämä siirto onnistui paremmin kuin ennen olisikaan ollut mahdollista, sillä samana vuonna valmistui kylien välille tieyhteys. Tästä toimenpiteestä oli vähäksi aikaa apua Vohdensaaren koulun selviytymiselle. Nykyisin entisistä maalaiskunnan kouluista on toiminnassa enää nuorin, vuonna 1935 perustettu Haapaniemen koulu.

Vohdensaaren koulun oppilasmäärä pieneni luonnollisesti sen jälkeen, kun se vuonna 1968 muuttui neljäluokkaiseksi. Kun lukuvuonna 1970-71 koulussa oli vielä 17 oppilasta, seuraavina vuosina oppilasmäärä laski lähelle kymmentä ja viimeisenä kouluvuotena 1974-1975 Vohdensaaren koulussa oli enää seitsemän oppilasta.

Lukuvuonna 1972-1973 siirryttiin maassamme viisipäiväiseen kouluviikkoon, eikä lauantaisin enää ollutkaan koulua. 1960-luvun lopulla alkoi ruotsin kielen asema ensimmäisenä vieraana kielenä horjua ja kouluhallituksen vuonna 1967 ottama englannin kieltä puoltava kanta vauhditti siirtymistä ruotsista englantiin. Vohdensaaren koulussa englantia opetettiin ensimmäistä kertaa lukuvuonna 1973-1974.

Koulun viimeisen lukuvuoden lukujärjestyksessä I ja II luokalla on tunteja viikossa 18 ja IV luokalla 24. Kolmasluokkalaisia ei koulussa enää ollut. Eniten tunteja eli 4-6 oli oppilailla äidinkielessä. Laskennossa tunteja oli 3-4. Entisajan runsaan uskonnon opetuksen sijaan nyt on uskonnon tunteja viikossa enää 1-2.

Vohdensaaren koulu lakkautettiin vuoden 1975 lopussa pienen oppilasmäärän takia. Samalla koulun viimeinen opettaja Aino Aarnio siirtyi eläkkeelle.

Vuodesta 1975 vuoteen 1990 koulu toimi kesäsiirtolana. Koululla oli myös kesäasukkaita. Talvet koulu oli tyhjillään.

Vuodesta 1990 lähtien koulun tilat ovat olleet OAY:n ja KTV:n, opettajien ja kunnallisten työntekijöiden virkistys- ja juhlapaikkana. Tilaa on vuokrattu erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä on pidetty mm. leirikoulua kesäisin. Kumpikin järjestö on korjannut rakennuksia tuntuvasti talkoovoimin. Vohdensaaren kyläyhdistys on myös kokoontunut koululla valmistellessaan kylän historiikkia.

4.6. Koulun 100-vuotisjuhlat

Sunnuntaina 5.8.2000 Vohdensaaren koulu vietti 100-vuotisjuhlaansa. Nykyisiä koululaisiahan ei koululla enää ollut, mutta paikalle oli kokoontunut runsas joukko koulun entisiä oppilaita. Entiseen keittolarakennukseen oli koottu luokkakuvanäyttely, joka juhlayleisön keskuudessa herätti suurta kiinnostusta. Mukana juhlassa oli myös viimeinen opettaja Aino Aarnio, joka muisteli lämmöllä koululla opettajana viettämäänsä 30 vuotta. 50 vuotta aikaisemmin koulun 50-vuotisjuhlissa hän oli jo ehtinyt olla viisi vuotta opettajana Vohdensaarella.

Koulun 50-vuotisjuhlissa vuonna 1950 oli ollut runsas määrä puhujia sekä kunnan että seurakunnan puolesta. 100-vuotisjuhlissakin juhlapuheita pidettiin useita. Tilaisuuden avasi Vohdensaaren kyläyhdistyksen puheenjohtaja Merja Holvitie ja Uudenkaupungin kaupungin puolesta juhlapuheen piti Uudenkaupungin sivistystoimen johtaja Maili Tonteri. Uudenkaupungin seurakunnan tervehdyksen toi pastori Ismo Nieminen, joka kiitteli juhlan tunnelmaa ja totesi, kuinka mukavaa oli tulla tänne ja huomata jälleennäkemisen tunne, kun tuttavat tapaavat toisiaan ja tervehtivät vanhaa opettajaa ja keittäjää. Juhlassa oli opettaja Aino Aarnion lisäksi läsnä myös koulun viimeinen keittäjä Kyllikki Laaksonen, joka oli Vohdensaaren koululapsille laittanut ruokaa 24 vuotta.

Koulun 100-vuotisesta historiasta kertoivat koulun toiminnan ajoista Raimo Laine ja ajasta koulun lopettamisen jälkeen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Helena Vartiainen. Myös koulun entiset oppilaat kertoivat koulumuistojaan. Sirpa Lonkainen kävi Vohdensaaren koulua vuosina 1952-1956. Tähän aikaan liittyi mm. seuraava muisto: sain kerran laiskanläksyä. Minun piti opetella Suomen tunturit ulkoa. Yllättäen sain kaksi viikkoa kestäneen tulirokon ja kun tulin takaisin kouluun, ei opettaja enää muistanut kysyä tuntureista. Sen kokoinen aukko taisi jäädä sivistykseen.

Taimo Iisalo: Kouluopetuksen vaiheita. Keskiajan katedraalikoulusta nykyisiin kouluihin. Otava 1988.
Kansakoulu 1866-1966. Toimittaneet Antero Valtasaari, Antti Henttonen, Lauri Järvi ja Veli Nurmi. Otava 1966.
Raimo Laine: Vohdensaaren koulun 100-vuotishistoriikki. Moniste 2000.
Veli Nurmi: Kansakoulusta peruskouluun. WSOY 1989.
Veikko Paasio: Uudenkaupungin maalaiskunnan historia. Uusikaupunki 1973.
Leo Paukkunen: Siirtokarjalaiset Nyky-Suomessa. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapoliittisen laitoksen tutkimuksia. A 5. Jyväskylä 1989.
Suomen historian pikku jättiläinen. WSOY 1988.
Uudenkaupungin kaupunginarkisto
      Vohdensaaren koulun arkisto
            Jatkokurssien päiväkirjat 1934-1941
            Johtokunnan pöytäkirjat 1900-1968
            Opetussuunnitelmat 1900-1975
            Oppilasluettelo 1900-1931
            Päiväkirjat 1900-1912, 1931-1932
            Tilastotiedot 1931-1975
            Vuosikertomukset 1900-1975
Uudenkaupungin Sanomat 8.8.2000: Vohdensaaren koulun 100-vuotisjuhlassa lämmin tunnelma.
Mirjam Eskolan (os. Nordman) koulumuistelmia Vohdensaaren koulusta vuosilta 1925-1928.