On helmikuinen sunnuntaiaamu tai oikeastaan jo aamupäivä isovanhempieni luona Ristolassa joskus 1950-luvun puolivälin tienoilla. Herään keittiöstä kuuluvaan astioitten kilinään ja tiedän, että pian minua tullaan herättelemään ja saavat ilmeisesti tulla useammankin kerran, koska olen toivottoman aamu-uninen, enkä ole vielä kertaakaan elämäni aikana noussut suosiolla ensimmäisen patistuksen jälkeen. Olen asunut isovanhempieni luona melkein koko ikäni, tarkalleen isäni kuolemasta lähtien, jolloin olin 2-vuotias. Sen jälkeen jäin mamman ja pappan luo asumaan, kasvatiksi, niin pappa aina sanoi ja kirjoitti sen veroilmoitukseen kohtaan "muut samassa taloudessa asuvat".

Samassa pärähtää puhelin soimaan keittiössä, siinä on niin kamala ääni, että "vainajatkin heräävät ", mammalla on tapana sanoa. Puhelin on kookas, ruskeapuinen ja seinämallinen, siinä on kaksi soittokelloa ja koristemaalauksia.

- Halooja Virtasella , karjaisee pappa puhelimeen niin, että viimeisetkin unenrippeet karisevat silmistäni. Pappa vastaa aina puhelimeen, jos hän on sisällä tuvassa, koska puhelut ovat melkein aina hänelle, koskien yleensä jotain kunnan luottamusasioitten hoitoja.

Samassa mamma tulee kamariin ja toteaa minulle:
Meinakkos kerjet tänäp ollenka pyhäkouluhu, koskas koko päivä makka?

Vilma Virtanen

Hyppään pystyyn, tietysti pyhäkouluun täytyy ehtiä, sieltä ei nyt voi millään jäädä pois. Hätäisesti hörppään aamukahvini, (siihen aikaan lapsetkin joivat kahvia), syön voileivän ja pukeudun puhtaisiin vaatteisiin, jotka mamma on laittanut valmiiksi tuolin karmille. Sitten kiireesti ulos hakemaan potkukelkkaa navetan vajasta ja matkaan. Matkalla muistelen, kumman luona tänään sitä pyhäkoulua taas pidetäänkään, Luotosen Ellin vai Virtasen Vilman. No, täytyy kysyä Nurmisen Maijalta, joka asuu matkan varrella.

Nurmiset asuvat meiltä noin 1,5 km päässä ja poikkeankin katsomaan joko Nurmisen Einon ja Hilkan tyttäret Maija ja Marja ovat lähtövalmiita. Maija on minun ikäiseni, Marja muutaman vuoden nuorempi. Matka taittuu sitten kolmisin ja seuraavaksi poiketaan hakemaan Virtasen Raijaa. Raijan vanhemmat Vieno ja Helmi Virtanen pitävät Hiulla kauppaa. Näkyy siellä olevan nytkin muutama asiakas, vaikka on sunnuntai.

Hiun pyhäkoululaisia 1950-luvulla

Koska pyhäkoulu on tällä kertaa Vilma Virtasen kotona, matka jatkuu koko Hiun kylän läpi. Seuraavaksi mukaan liittyvät Toivosen tien haarassa Tapani, Timo ja Marjut Toivonen sekä Hörmanin Jyrki ja Lea ja Öllerin Margareta. Hiun kentän kohdalla mukaan tulevat Keijo Elo ja Suomisen Reijo ja Raija. Karavaani jatkaa kulkuaan muutaman sata metriä ja Eira ja Eila Suominen täydentävät joukkoa. Sitten käännytään vasemmalle pois päätieltä ja mennään "Koskisen mäkeä" ylös, jolloin joku Nurmisen Paavon lapsista saattaa vielä tulla mukaan. Virtasen Einon ja Annan lapsista vanhin Matti on yleensä jo valmiina Vilman luona, koska asuu ihan naapurissa.

Vilma Virtasen rappusilla koko porukka kopistelee lumet jaloistaan ja sisään astutaan äänekkäästi toisinaan tuuppien. Vilma tulee vastaan eteiseen toivottamaan tervetulleeksi ja huomauttaa lempeästi, että Jumalan sanan ääreen pitää tulla hiljaisesti ja nöyrällä mielellä. Kamariin on asetettu tuoleja riviin valmiiksi, josta kaikille löytyy istumapaikka. Kaikki myös istuvat paikoillaan hiljaa niin kuin pyhäkoulussa pitääkin.

Pyhäkoululaiset retkellä

Pyhäkoulu alkaa tasan kello 12.00, eikä yleensä kukaan koskaan myöhästy. Aluksi lauletaan joku kaunis laulu, jota säestää toinen pyhäkoulun opettajista Elli Luotonen mandoliinillaan. Sitten seuraa alkurukous ja sen jälkeen Vilma lukee jonkun raamatunkertomuksen, jonka jälkeen hän sitten selvittää meille lapsille, mitä Jumala meille kertomuksen mukaan haluaa opettaa. Esitystä hän havainnollistaa taululla, johon hän kiinnittää kuvia eri raamatun henkilöistä. Meitä lapsia aina jännittää, että pysyvätkö kuvat paikoillaan vai putoavatko lattialle, yleensä ne putoavat. Joskus saattaa myös helluntaiseurakunnasta olla puhuja kertomassa meille uskon asioista. Sitten taas lauletaan useampiakin lauluja ja lopuksi rukoillaan ja kiitetään Taivaan Isää, joka on meille kaikille hyvä ja armollinen. Lopuksi jaetaan pyhäkoululehti, jonka jälkeen koko porukka lähtee yhtä suurella hälinällä ulos kuin sisällekin tultiin.

Pyhäkoulun jälkeen	Pyhäkoululaisia lähdössä kotimatkalle

Pyhäkoulun opettajat olivat helluntaiseurakunnan jäseniä, mutta en muista, että koskaan kukaan lasten vanhemmista olisi sen takia kieltänyt lapsiaan menemästä pyhäkouluun, päinvastoin kaikki aina kehuivat "helluntailaisten " kauniita lauluja, joita vieläkin mielelläni kuuntelen.