Santalan torppa on 1900-luvun alussa rakennettu. Myöhemmin siihen on lisätty koristeellinen kuisti pihan puolelle. Tila on erotettu Vuolan tilasta. Vuonna 1945 Juho ja Alma Grönroos ovat myyneet tilan pojalleen työmies Aarne Grönroosille

Leonard Kinnala

Tienhaaran tila on erotettu Vuolan tilasta. Ida Maria ja Matti Kinnala ovat myyneet tontin vuonna 1934 veljelleen Leonard Kinnalalle. Leonard kiersi mm. höyrykoneen käyttäjänä tappuroinnissa. Hänellä oli hevonen, jonka kanssa hän kävi myös taloissa töissä.

Santala ja Tienhaara ovat Isoniituntien risteyksessä. Tien päässä olevalla Isoniitulla oli aikaisemmin suurin osa vohdensaarelaisten niityistä.

Tila on erotettu Vuolan tilasta. Grönroosien jälkeen vuonna 1952 paikan omistajaksi tulivat Aksa ja Jalmar Aarnio ja sen jälkeen heidän tyttärensä maalaiskirjeenkantaja Elli Viitahalme, joka myös 1960-luvulla ajoi taksia. Mäkelän vanha torppa on purettu ja uusi on rakennettu sen tilalle.

Elli Havori

Tila on erotettu Kinnalan tilasta. Koivulan torppa on rakennettu 1900-luvun alussa. 1930-luvulla paikan omistivat Vestilän tilan mäkitupalainen ja merimies Johan Robert Herlin myöh. Havori ja hänen vaimonsa Maria Josefiina. Vuonna 1935 paikan omistajaksi tuli heidän tyttärensä kansakoulunopettaja Elli Havori, joka muutti Koivulaan eläkepäivikseen.
Hänen kerrotaan olleen Vohdensaaren koulun ensimmäinen oppilas.

Kerrotaan, että kun Kinnalan talo vielä oli kokonainen, oli talossa kaksi tytärtä, jotka menivät naimisiin kahden Kammelan Eilusta kotoisin olleen veljeksen kanssa. Tällöin tila jaettiin kahtia ja toista puolta alettiin kutsua Vähä-Kinnalaksi. Kun Maiju ja Antti Jaakkola ostivat Vähä-Kinnalan vuonna 1940, tilon nimi muuttui Ojalaksi. Tila on erotettu Kinnalan tilasta virallisesti vasta 1950-luvulla. Ennen Jaakkoloita talon olivat omistaneet vuosina 1930-1939 Kristiina ja Juho Peltola sekä sen jälkeen parin vuoden ajan Selma Lundén.

Myös Riivikoksi kutsutun Riiviniemen tila on erotettu Laulan tilasta. Omistajana oli 1930-luvulla Amalia (Aksa) Nyqvist. Hän myi paikan vuonna 1938 pojalleen Aleksi Nyqvistille. Aleksi oli sekä kalastaja että levyseppä ja kävi lisäksi telakalla töissä. Vanha Riiviniemen torppa on nykyisin purettu ja uusi on rakennettu tilalle. Nykyinen omistaja on vuodesta 1980 Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosasto.

Tila on erotettu Vuolan tilasta. Mäenrinnan talo on rakennettu 1930-luvulla Viktor Nikodemus ja Olga Kinnalalle ns. vanhan miehen ripiksi. Seuraavat omistajat, jotka tosin eivät asuneet talossa, ovat olleet Lyyli ja Antti Kinnala sekä Helmi ja Elias Korpela. Niilo ja Saida Aarnio ovat ostaneet tilan Korpeloilta vuonna 1950. Mäenrinnassa oli 1950-luvulla lehmä, vasikka, sika ja pari lammasta.

Tila on erotettu Vuolan tilasta. Vuonna 1932 Juho Laine lapsineen myi Koivualhon tilan Viktor ja Vilhelmiina Laineelle. Heidän jälkeensä tilon omistajina olivat vuosina 1939-1946 Alli ja Kaino Heino, jotka muuttivat Vohdensaarelle Lepäisiltä. Tilan seuraava isäntä Eeli Haavisto oli Laulan talon poikia. Hän ajoi kylän ensimmäistä taksia. Hilja Haavisto oli Jaakkolan talon tyttäriä. Haavistot muuttivat Tarvasjoelle vuonna 1953 ja talon ostivat tällöin Aino ja Martti Aarnio.

Vohdensaaren nuorisoa	Talkooväkeä Vuolan vanhan talon tuvassa.

Vuolan tila on Vohdensaaren kantatiloista no. 1. Se on myös vanha perintötila, joka on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1721.

Uudenkaupungin seurakunta sai nykyisen eli ns. uuden hautausmaan vuonna 1849. Se vihittiin käyttöön lokakuun 27. päivänä ja ensimmäiseksi sinne haudattiin joulukuun 7. päivänä Vuolan talon vanha emäntä Maria Juhontytär Vuola 85 vuoden vanhana.

Vuolan talon päärakennus on rakennettu vuonna 1942 entisen päärakennuksen paikalleja karjarakennus vuonna 1925. Talossa oli 1950-luvulla noin 8-9 lehmää, kaksi hevosta, 100-150 kanaa ja ainakin kaksi sikaa.

Kinnalan tila on Vohdensaaren kantatiloista no. 3. Se on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1750. Toivo Kinnalasta tuli talon omistaja vuonna 1937 vanhempiensa Viktor Nikodemus ja Olga Vilhelmiina Kinnalan jälkeen. Toivo Kinnala on kuulunut kunnanvaltuustoon vuosina 1948-1953.

Kinnalan perhe.	Kinnalan perhe vuonna 1915.	Kinnalan luhti.

Kinnalan tilan päärakennusta on kahteen kertaan suurennettu. Vanhin pirttiosa on vuodelta 1770. 1800-luvun alkuun asti se oli savupirttinä, jossa oli maalattia ja tuohikatto. Tällöin pirttiin rakennettiin uloslämpiävä uuni ja lisättiin pari kamaria talon toiseen päähän. 1850-luvulla rakennettiin talon länsipäähän sali. Taloon on asennettu keskuslämmitys ja vedetty vesijohdot vuonna 1963. Tuvan iso leivinuuni, johon mahtui 22 isoa reikäleipää kerralla, on purettu vuonna 1964. Nykyinen omistaja Pertti Kinnala on rakentanut saunasiiven talon pihan puoleiselle sivulle vuonna 1971.

Rauha Kinnala

Pihaa ympäröi 1800-luvulla umpipiha, jossa oli mm. kaksi asuinrakennusta ja useita aittarakennuksia. Toinen asuinrakennus on siirretty Kalannin Lahdelle. Jokin pihan rakennuksista on myös siirretty Ojalan tilalle. Pihassa ollut vanha luhti, jossa oli vuosiluku 1770, on purettu pois 1980-luvulla. 1800-luvulla pihapiirissä oli myös vaivaisille tarkoitettu maja ns. Faari-Miinan tupa, josta on jäljellä enää porraskivi nykyisen makasiinin edustalla (porraskivessä vuosiluku 1866). Pihapiirissä vieläkin oleva viljamakasiini on rakennettu 1950-luvulla ja sen hirret ovat vanhasta puretusta riihestä.

Vestilän pihaluhti	Vestilän talo vuonna 1902	Alina ja Tarmo Vestilä

Vestilän tila on Vohdensaaren kantatiloista no. 4. Se on ollut samalla suvulla jo vuodesta 1714. Talon vanhimpien osien epäillään olevan jo 1700-luvulta, kuten myös piharakennuksessa olevan aitan. Aitan jatkeeksi on rakennettu navetta luultavasti 1800-luvulla. Päärakennusta on jatkettu useaan otteeseen.

Frans Vestilä

Tila oli vuodesta 1975 kesäasuntona, kunnes 1990-luvun lopulla päärakennus korjattiin. Ennen Alina ja Tarmo Vestilää talon omistivat vuoteen 1945 Aina ja Frans Vestilä. Monet Vestilän talon isännistä, erityisesti Frans Vestilä ovat huomattavalla tavalla osallistuneet kunnalliseen elämään. Hän toimi kunnanvaltuuston puheenjohtajana ensin vuonna 1925 ja myöhemmin vuosina 1930-1935. Hän kuului yhtäjaksoisesti valtuustoon 28 vuotta eli vuosina 1919-1947. Tarmo Vestilä oli kunnanvaltuustossa vuosina 1951-1953. Vestilän talon isäntä ja laivanvarustaja Samuel Samuelinpoika Vestilä oli perustamassa Uudenkaupungin maalaiskuntaa vuonna 1868 ja hänet valittiin uuden kunnan ensimmäiseen kunnallislautakuntaan.

Emäntä Alina Westilän muistokirjoitus vuonna 1965:
Emäntä Hilja Alina Westilä. Tk. 4.p:nä kuoli Uudenkaupungin seudun sairaalassa emäntä Hilja Alina Westilä, o.s. Laine. Hän oli syntynyt Uudenkaupungin mlk:n Vohdensaarella ja solmittuaan avioliiton suoritti elämäntyönsä talon emäntänä Vohdensaarella. Hän oli ennen kaikkea kodin ihminen, joka omistautui täysin kodilleen ja perheelleen, joten häneltä ei juuri jäänyt aikaa muihin menoihin. Lähinnä jäivät vainajaa kaipaamaan puoliso ja kolme lasta perheineen.

Syyne Tuominen	Kotimatka alkamassa Vohdensarelta kaupunkiin Hurjan kyydissä.

Vestilässä sijaitsi Vohdensaaren puhelinkeskus noin 40 vuotta. Talon pihapiirissä olevassa pikkumökissä asuivat sisarukset Syyne ja Johannes Nikanor (Juho) Vestilä.

Rauhalan talo omenapuiden kukkiessa 1950-luvulla.

Rauhalan tila on vuonna 1915 erotettu Vestilän tilasta. 1910-luvulla tilan omistivat Elo Rauhalan vanhemmat Emma ja Mauritz Saari, myöh. talon nimen mukaan Rauhala. Emma oli Vestilän pojan Daavidin tytär ja Maurits oli Kinnalan poikia. Mauritz Rauhala oli kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1919-1925. Vuonna 1950 tilan omistajiksi tulivat Elo ja Elvi Rauhala. Elvi Rauhala on kuulunut kunnanvaltuustoon vuosina 1965-1968 sekä kunnanhallitukseen ja sosiaali- ja terveyslautakuntaan. Rauhalan tilan päärakennus on rakennettu 1800-luvun puolella. Päärakennus on uusittu vuonna 1959.

Elo Rauhala soitti haitaria. Sotien jälkeen hän mm. soitti orkesterissa nimeltä Isku, joka koostui Uudenkaupungin seudulla olleista muusikoista. Elo Rauhalan lisäksi orkesterissa soittivat Jonni Luotonen viulua ja mandoliinia, Arttu Laakso haitaria, Ville From rumpuja, Tarmo Eskola haitaria ja Matu Tuomi oli solistina. Ennen sotia oli mukana myös Eikka Juurinen, Veli Terho sekä Einar Haavisto rumpalina. Isku soitti Uudenkaupungin Työväentalolla pidetyissä tansseissa sekä paljon mm. häissä.

Rauhalan pihapiiri	Elvi, Elo ja Sirkka Rauhala	Rauhalan talon pihalla.

Forson, Sirkka ja Jarmo.	Elo Rauhala ja Forson

Rauhalaan hankittiin ensimmäinen pakettiauto, Forson, vuonna 1955, kun Elvi Rauhala sai ajokortin. Syynä oli se, että talon hevonen sai lannehalvauksen ja uuden hevosen sijaan päätettiinkin hankkia auto. Autolla olikin paljon helpompaa kuljettaa tilalla viljeltyä mansikkaa Uudenkaupungin ja Rauman torille myytäväksi. Samana autonhankkimisvuonna taloon hankittiin myös ensimmäinen traktori. Rauhalassa oli 1950-luvulla 6-7 Ayshire-lehmää, vasikoita ja 1-2 sikaa. Talossa oli lypsykone jo 1950-60-luvun vaihteessa. Vuonna 1969 lehmien pito lopetettiin Rauhalassa.

Rauhalaan tuli kylän ensimmäinen televisio uudenvuoden aattona 1959. Kylän väki kävi tietenkin innolla katsomassa uutta ihmettä. Rauhalan Elvi on kertonut, että kun hän tuli navetasta lypsyltä, niin jo oli tupa täynnä porukkaa. (Kyl mää muistan, kun meijä pojat kävivät siellä kattomassa.) Rauhalan jälkeen tuli Vuolan taloon televisio. (Ihmiset kävi Vuolas ja kyl me ainakki oltti sit Vuola väel ihan maanvaiva, ko käytti siel .Vohdensaaren historiakeräyksen kokoontuminen) Vuolan jälkeen tuli seuraavaksi Vuoriolle televisio.

Carl Gustaf Wivolin	Piirros Laulan talon pihapiiristä.	Jaakko ja Hilja Haavisto

Laulan tila on Vohdensaaren kantatiloista no: 5. Se on vaihtanut usein omistajaa. Laulan tilasta on käytetty jopa nimitystä Vohdensaaren kartano. Tilan omisti vuosina 1852-1874 Uudenkaupungin ala-alkeiskoulun rehtorina toiminut Carl Gustaf Wivolin (1822-1883). Kyösti Kaukovalta kertoo Uudenkaupungin historian III osassa rehtori Wivolinista näin ylistävästi: Uudenkaupungin koulumiehistä vaikuttivat muut varsin hiljaisesti omalla alallaan. Paitsi rehtori C.G.Wivolin, joka oli harvinaisen työkykyinen, tarmokas, laajakatseinen ja yleistä etua ajava ja ymmärtävä mies. Hän oli niitä henkilöitä, jotka varsinaisen, raskaan ja niukan leivän suovan toimensa ohella hoitivat palkattomia, isotöisiä "kunniatoimia". Wivolinin aloitteesta kaupunkiin perustettiin mm. käsityöläisyhdistyksen eläkelaitos, säästöpankki ja VPK. Maanviljelijänä Vohdensaarella Wivolin oli edistyksellinen ja harrasti mm. ensimmäisenä paikkakunnalla apulannoitusta, vuoroviljelyä ja kylvöheinän viljelyä. Wivolinin esittelyn lopuksi Kaukovalta toteaa, kuinka Wivolin muuttaessaan paikkakunnalta jätti jälkeensä kunnioitetun muiston.

Vohdensaaren nuoria Laulan salissa.	Iida Katina

Laulan talosta on Ernst Nordström tehnyt vuonna 1874 piirroksen talon pihapiiristä, jossa näkyvät tilan rakennukset. Joka puolella pihapiirin ympärillä on aidat, jotta sudet pysyisivät ulkopuolella. Päärakennuksen vieressä oli 12 hevosen talli. Rehtori Wivolin oli innostunut myös puutarhanhoitoon ja hän toteuttikin päärakennuksen ja tallin eteläpuolelle puutarhan, jonne istutettiin mm. 200 omenapuuta sekä perustettiin mauste- ja vihannestarha.

Vuonna 1885 Laulaan tuli isännäksi Juha Katila (syntymäpaikka Lappi Tl) ja hänen vaimonsa Marianna. Seuraavaksi 1800-1900-lukujen vaihteessa tilan omisti heidän poikansa Mathias Viktor (Matti) ja Ida Loviisa Fredrikintytär Katila (myöh. Laula). Ida oli syntynyt Luvialla. Heillä oli yhteensä 14 lasta, joista vain kaksi kuoli pienenä. Vuonna 1898 he lahjoittivat tontin tulevaa Vohdensaaren koulua varten. Laitilan Viikaisten kylän he muuttivat vuonna 1918.

Laulan heinälato

1920-luvun alussa Laulan talon omistivat Juho Rostedt Alivuotila ja August Marttila. He myivät sen vuonna 1924 Jaakko ja Hilma Haavistolle. Jaakko Haavisto kuului maalaiskunnan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon vuosina 1919-1920 ja toisen kerran 1932-1934. Hän oli aloitteentekijänä monissa kylää koskevissa uudistushankkeissa mm. sähkön saamisessa kylään 1930-luvulle sekä kylän yhteisten maatalouskoneiden hankinnassa. Hän oli myös seppä, puuseppä ja korintekijä. Hänen vaimonsa Hilma Haavisto oli harras käsityöihminen. Hän kutoi kaikki kankaat kotona sekä miesten että naisten pukuihin. Lapsia Jaakko ja Hilma Haavistolla oli kuusi: Einar, Elo, Eeli, Ilmi, Laila ja Eila. Heistä Einar kaatui sodassa. Haavistojen jälkeen tilan omistivat vuodesta 1963 Uuno ja Rakel Palosaari.

Laula suul

Vuonna 1926 Laulan tilan vanha päärakennus purettiin ja nykyinen päärakennus rakennettiin sen hirsistä. Vanhan kellarin epäillään olevan osa vanhan päärakennuksen kivijalkaa. Pihapiirissä on muitakin vanhoja piharakennuksia, kuten piha-aitta, navetta ja sauna. Navetan sisäpuoli uudistettiin 1930-luvulla. 1800-luvulta peräisin oleva viljamakasiini sijaitsee Vohdensaaren kylänraitin varrella Otaniementien risteyksessä. Sen kerrotaan olevan rehtori Wivolinin rakentama.

Sit se Laula suul, sanotan torphuaneks, niin se o tuattu täst, ko kirkon tiilei tehti, täst näi Santtiost, täsä ko ne kroti ova. Niin kirko tiile ova siin valettu ja ne oliva, kon tiilei kuivatti, niin siäl ol suul ja sen rehtori Wivolin osti, ku se kuuskymmentviis tul kirk valmiks. Hän ost sen suuli ja siirs sen ton noi Otamettä, ton ko Laula o. Siel o erikoise laitte, kon joskus on tehty, ko niit kattele. Ne o joskus hyvin tehty. Se vaan ruppe verkalles menemän jo maaha. Sitä pirettin vanha aikkan vähän hyvän suulin, mut se ol niin kamal, ko siel niin pali niit kummituksi oli. Sitä ain peljätti sitä torphuanet.
(Taisto Kinnala)

Tuulimylly vuonna 1991	Tuulimyllyä kunnostetaan	Korjattu mylly 2004

Makasiinin lähellä on myös kylän ainut säilynyt tuulimylly. Se on mamselli-mylly, joka on tuotu 1900-luvun alussa Lepäisten Lassilan tilalta.

Tilan karja 1950-luvulla oli jalostettua Ayshire-rotua. Lehmiä oli 8-9 ja lisäksi oli huomattava nuorikarja. Vasikat tilalle tuotiin Sundholman kartanosta. Lisäksi tilalla oli paikkakunnan siitossonnina toiminut Sonni-Hirvo. Tilalla harjoitettiin myös hevosjalostusta: kolme hevosta ja varsa kerrallaan. Vuodesta 1923 lähtien hevosista kaksi oli vakihevosta (Jumpo ja Alpi) vuoteen 1945 asti.

Tila on erotettu Laulan tilasta. 1930-luvulla omistajina olivat Frans ja Hilda Blomroos. Heillä kerrotaan olleen kylän ensimmäinen auto, Ford-merkkinen, jo vuonna 1918. Vuonna 1932 Blomroosit ovat myyneet paikan Ahvenanmaalta kotoisin olleelle kalakauppias Evert Sjöbergille ja hänen vaimolleen Vihtorina Jenny Sjöbergille.

Eelis ja Milja Telén

Tila on erotettu Laulan tilasta. 1930-luvulla paikan omisti merimies Frans Herman Aaltosen perikunta. Vuonna 1952 merimiehenleski Alma Vilhelmiina Aaltosen kuoltua tila siirtyi perintönä Alma Emilia Telénille. Eelis Telén kävi telakalla töissä.

Tila on erotettu Vestilän tilasta. Vuonna 1920 torpan ostivat Karl ja Aleksandra Nordman, jotka olivat muutamaa vuotta aikaisemmin muuttaneet takaisin Amerikasta. Karl oli alkuaan kotoisin Uudestakaupungista ja Aleksandra Laitilan Malvon kylästä. Toisensa he olivat tavanneet New Jerseyssä. Karlia kutsuttiin Kult-Nordmanniksi, juuri siksi että hän oli ollut Amerikassa. Nordmannit asuivat Päivärannassa noin vuoteen 1931, jolloin Karl Nordman kuoli. Aleksandra totesi aina myöhemmin, kuinka hänen elämänsä onnellisinta aikaa olivat ne vuodet, jolloin he asuivat Vohdensaarella. Aleksandralla ja perheen neljällä lapsella Päiväranta oli kesäasuntona vuoteen 1938. Tällöin paikka myytiin Martti ja Saimi Suojaselle. He myivät tilan vuonna 1946 August ja Helli Laineelle. Helli Laine oli Rauhalan talon tyttäriä.

Tila on erotettu Laulan tilasta. Vuonna 1927 Jaakko ja Hilma Haavisto ovat myyneet tilan merimies Iisak Rosendahlille, joka oli ammatiltaan myös kalastaja ja laivuri. 1930-luvun lopussa oli yhden kesän ajan kaksi huonetta vuokrattuna Uudenkaupungin kansalaisopiston toverikuntalaisten kesäkodiksi. Myös 1940-luvulla paikka oli jälleen muutaman kesän oli Uudenkaupungin kansalaisopiston hallussa. Vuonna 1947 paikka on jäänyt perinnöksi ompelija Alli Forsmanille, joka on sen myynyt vuonna 1948 eversti Niilo Simojoelle.

Päivärinnan tila on vuonna 1945 erotettu Vestilän tilasta. Pyhämaalaiset Anni ja Olavi Vuorio ostivat tilan maa-alueet ja rakennukset vuonna 1945 Kaino ja Maria Vestilältä, jotka olivat tilan ostaneet vuonna 1925 Aina ja Frans Vestilältä. Päivärinnan talon Maiju ja Kaino Vestilä olivat rakentaneet vuonna 1924.

Anni Vuorio oli taitava kotiompelija ja ompeli kyläläisten, niin naisten, lasten kuin miestenkin, vaatteita 1970-luvun puoleen väliin asti. Olavi Vuorio oli ennen 1950-lukua merillä töissä mm. purjelaivoissa, jäänsärkijässä, majakkalaivassa ja miinanraivaajassa. 1940-luvun lopulta lähtien hän kävi töissä Janhuan telakalla että myöhemmin Uudenkaupungin telakalla sisustuspuuseppänä. Monitaitoisena miehenä hänen harrastuksiinsa kuului veneenrakennus. Hän teki useita tuulilasillisia veneitä sekä soutuveneitä. Ensimmäisenä veneenään hän teki itselleen kajuutallisen Rea-nimisen veneen. Veneenrakennuspaikkana hän käytti Päivärinnan tilan ulkorakennuksen latoa.

Tilalla oli aikaisemmin paljon omenapuita ja 1950-luvulta lähtien Päivärinnassa viljeltiin myös mansikkaa. Vuosien kuluessa mansikalla olikin tilan väelle kesäkausiksi hyvin työllistävä vaikutus. Myös muita puutarhatuotteita, kuten porkkanaa, sipulia, herneitä ja kurkkua viljeltiin ja myytiin torilla mansikan lisäksi. Torille päästiin mukavasti omalla Skoda-merkkisellä autolla, joka olikin kylän toinen henkilöauto Sjöbergin vuonna 1918 hankkiman Fordin jälkeen. Hankintavuosi oli 1954.

Niemen torpan edustalla.	Juho Suomisen isoäiti.

Tila on erotettu Vestilän tilasta. 1930-luvulla omistajana oli merimies Viktor Suomisen perikunta. Johan Viktor (Juho) Suominen asui siellä äitinsä Alma Suomisen kanssa, jota Niemen Suomiskaksi kutsuttiin. Niemen Suomiska oli Vestilän tyttäriä. Hänellä oli tapana ottaa sukankudin mukaan ja kiertää Vohdensaaren talosta ja torpasta toiseen kahvia juoden, talon väen kanssa jutellen ja sukkaa kutoen. Alma Suominen kuoli vuonna 1941. 1950-luvulla torppa oli jo purettu, vain sauna oli enää jäljellä. Juho Suominen oli muuttanut Hiulle Viljamäen torppaan. Juho Suominen oli ollut kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1921-1924.

Jaakkolan tuvassa.	Pyhäkoululaisia

Jaakkola on Vohdensaaren kantatiloista no. 2. Jaakkolan tilalla vaihtui aikaisemmin usein omistaja. Tilan omisti vuosina 1852-1874 Uudenkaupungin ala-alkeiskoulun rehtorina toiminut ja samaan aikaan myös Laulan tilan omistanut Carl Gustaf Wivolin (1822-1883). 1910-20-luvulla tilan omistajia ovat olleet Vihtori ja Johanna Eufrosine Limnell-Jaakkola. Vihtori Jaakkola on kuulunut kunnanvaltuustoon vuosina 1919-1925.

Perunannostotalkoot Jaakkolan pellolla.

Vuonna 1930 omistajiksi tuli Vihtorin poika Frans Jaakkola ja hänen vaimonsa Rauha. Tila oli tällöin päässyt pahasti rappiolle. Fransin ja Rauhan jälkeen tilan omistivat Jalmar ja Hilma Aaltonen Pyhämaan Kammelasta. 23.5.1930 laaditussa kauppakirjassa, jolla he ostivat tilan Frans ja Rauha Jaakkolalta, mainitaan mm. seuraava syytinkiehto: Ostajat maksavat vuosittain myyjien vanhemmille Viktor ja Syyne Jaakkolalle elinkautiseläkkeenä 2,5 hl rukiita, kaksi köyttä ruisolkia, kaksi häkkiä kauranpahnoja kolme hl kauroja ja 200 kg kylvöheinää. Lisäksi Viktor ja Syyne saivat lammaslaitumen kahdelle lampaalle karitsoineen, kaksi kyynärää havupuun halkoja, yksi sataa kerppua saajan itse tekemiä sekä kaksi mies- ja kaksi hevostyöpäivää vuodessa.

Jaakkolan talo 1950-luvulla.

Jalmar oli aikoinaan ollut suutari ja käynyt myös kivitöissä Lepäisillä. Vuodesta 1948 Jalmarin ja Hilman poika Armo Johannes Aaltonen ja hänen vaimonsa Helvi Aaltonen ovat omistaneet Jaakkolan tilan. Heidän kauppakirjassaan 21.6.1948 on seuraava syytinkiehto: Myyjät (Jalmar ja Hilma Aaltonen) pidättävät itselleen erotettavaksi ns. Vaarintanhumen (myöhemmin Tuulentupa), joka on pinta-alaltaan noin 50 aaria. Ostaja sitoutuu suorittamaan 23.5.1930 laaditussa eläkekirjassa määrätyn eläkkeen Eufrosyyne Jaakkolalle sekä myyjille vuosittain seuraavan elinikäisen eläkkeen: 50 kg vehnää, 8 m3 sekahalkoja sekä kaksi litraa kuorimatonta maitoa päivittäin, kaikki toimitettuna eläkkeensaajien asuntoon. Vielä ostaja sitoutuu muokkaamaan ja kylvämään eläkkeensaajien hallinnassa olevat pellot sekä antamaan hevosta kyytimiehineen sairaus- ym. tapauksissa kaupungin matkaa varten.

Tilan asuinrakennus on ollut alkuaan savupirtti. Rakennusta on jatkettu myöhemmin ja saliosa on rakennettu noin vuonna 1900. Karjarakennukset ja muut talousrakennukset on rakennettu vuonna 1938. Jaakkolassa on 1950-luvulla ollut 5-6 lypsylehmää ja nuorta karjaa, hevonen, noin 100 kanaa, muutama lammas ja tietysti kissoja, nimeltään mm. Noppi ja Nappi, Hilma ja Vilma sekä Hippu.

Lydia ja Axel Virtanen	Kerttu Virtanen

Tila on erotettu Jaakkolasta. 1920-luvulla omistajina olivat Aksel ja Lyydia Virtanen os. Kinnala.

Heidän jälkeensä omistajina olivat vuodesta 1942 Kerttu ja Einar Virtanen. Einar Virtanen oli kirvesmies ja kävi telakassa töissä. Hän oli Ristolan isännän Viljo Virtasen veli.

Saarela on erotettu Jaakkolan tilasta. 1920-luvulla omistajina olivat Frans ja Hilja Laine. Frans oli Kinnalan talon poikia. Hilja Laine oli Vihtori Jaakkolan tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan.

Mandi ja Väinö Lindberg 1960-luvulla.	Anja Lindberg	Merihaka vuonna 1951

Tila on erotettu Vuolasta. 1930-luvulla omistajina ovat jo olleet Mandi ja Väinö Lindberg. Väinö Lindberg oli kalastaja ja merimies. Mandi Lindberg souti koululapsia yli Limperinpuhtin. Anja hoiti talossa sijainnutta puhelinkeskusta, joka oli sinne siirretty Vestilästä. Keskus lopetti toimintansa voin vuonna 1965. Ennen Lindbergejä talossa ovat asuneet Nordmannit.

Lahdenperä vuonna 2004 tieltä päin.	Lahdenperä vuonna 2004 pihalta päin.

Tila on erotettu Jaakkolasta. Vuodesta 1927 omistajina olivat vanhempiensa Viktor ja Johanna Jaakkolan jälkeen sisarukset Rauha Johanna, Elli Salli Aleksandra, Tuomas Antero ja Hellin Josefiina Jaakkola. Vuonna 1957 tilan ovat ostaneet Tuomas ja Irma Jaakkola.

Lahdenniitty vuonna 2004.

Tila on erotettu Jaakkolasta. Vuonna 1930 Frans ja Rauha Jaakkola ovat myyneet tilan Pyhämaasta kotoisin olleille Aksa ja Jalmar Aarniolle. Heidän jälkeensä paikan ovat vuodesta 1954 omistaneet Hannu ja Rakel Aarnio.

Ristola 1950-luvulla.	Viljo Virtanen

Tila on erotettu Vuolan tilasta. Tilan omistajana vuodesta 1937 ollut Viljo Virtanen oli tunnettu kunnallismiehenä. Hän oli pitkän ajan valtuuston ensimmäisenä miehenä. Ensimmäisen kerran hän toimi valtuuston puheenjohtajana vuosina 1951-1961 ja uudelleen 1965. Valtuusmiehenä hän oli peräti 34 vuotta vuosina 1934-1968, mikä oli ennätys Uudenkaupungin maalaiskunnan valtuustossa. Vuonna 1968 hän sai maalaiskunnan liiton myöntämän ansiomerkin 30-vuotisesta toiminnasta kunnan hyväksi.

Ristolan tilalla viljeltiin heinää, viljaa, perunoita, juureksia ja puutarhamarjoja, joista varsinkin mansikkasadosta riitti jonkin verran myös myytäväksi.

Aina Virtanen ja tyttären tytär Riitta Kovanen (nyk. Nurmi) Ristolan talon omenatarhassa.

Leivän jatketta saatiin myös kananmunien ja maidon myynnillä. Kanoja oli kukon seurana 100-150 kpl, lehmiä navetassa 3-4 kpl, pari vasikkaa ja sika. 1950-luvun alkupuolella oli myös muutama lammas. Tallissa asusteli tilan varsinainen aarre, kaunis tummanruskea Isabella-niminen hevonen, joka oli paitsi ahkera työhevonen myös palkinnoille yltänyt ravihevonen. Viljo ja Aina harrastivat siis myös raviurheilua 1940-50-lukujen vaihteessa. Pihamaalla ja navetassa toimi pari harmaankirjavaa kissaa hiirivahtina.

Aina Virtanen oli tunnettu hyvänä ruuan laittajana ja taitavana käsitöitten tekijänä. Iltapuhteina puikot heiluivat ahkerasti, kun lapsenlapsille syntyi pipoa, nuttua, sukkaa ja lapasta. Singerin ompelukoneen suristessa valmistui pitovaatetta tai jopa juhlavaatetta kulloisenkin tarpeen mukaan.

Jaakkolan tilalle on rakennettiin 1940-50-luvun vaihteessa "vanhan miehen mökki", johon Jalmar Aaltonen ei ehtinyt muuttamaan, koska hän kuoli jo vuonna 1949. Hänen vaimonsa Hilma Aaltonen muutti sinne sitten yksinään.

Ilmakuva Mansikka-ahon pihapiiristä.

Mansikka-ahon talo on rakennettu vuonna 1950 ja se on erotettu Rauhalan tilasta vuonna 1953. Elo ja Elvi Rauhala ovat tilan ostaneet vuonna 1958.