Vuodelta 1411 on säilynyt latinankielinen asiakirja, jossa Uudenkirkon seurakunnan 75 kyläkuntaa jaetaan neljään yökuntaan pappilan rakentamista varten. Tämä asiakirja lienee ensimmäinen, jossa mainitaan Vohdensaaren (Wohdensari) kylän nimi. Samassa asiakirjassa mainitaan myös mm. Lepäis, Oxlanpä ja Haukiharia. Pysyvä asutus lienee muodostunut näille alueille kuitenkin jo muutamia satoja vuosia aikaisemmin.

Vohdensaari kuului siis keskiajalla ja uuden ajan alussa Uudenkirkon (myöh. Kalanti) seurakuntaan. Kun vuonna 1617 perustettuun Uudenkaupungin kaupunkiin rakennettiin kirkko (nykyinen Vanha kirkko) vuonna 1629, oli luonnotonta, että kaupungin liepeillä olevan saariston asukkaat matkasivat sen sijaan paljon kauempana olevaan Uudenkirkon kirkkoon. Suorittaessaan piispantarkastuksen Uudessakaupungissa ja Uudellakirkolla 10. - 12.3.1630 Turun piispa Iisak Rothovius totesikin tämän hankaluuden ja samalla määräsi, että kyseisten saaristo- ja rannikkoalueiden väki yhdistetään Uudenkaupungin seurakuntaan. Tällöin syntyneeseen Uudenkaupungin maaseurakuntaan kuuluivat Vohdensaari, Oksalanpää, Haukharja, Lepäinen, Putsaari, Ylötynkari, Iso-Kaskinen, Tevaluoto ja Salmen tila.

Carl Gustav Wivolin

Uudenkaupungin historia kertoo, että vuonna 1669 Vohdensaarella oli väkeä 18 henkeä. Se oli silloin suurin Uudenkaupungin maaseurakunnan kylistä, seuraavina tulivat Lepäinen 15 henkeä, Putsaari 7 henkeä ja Haukharjalla 5 henkeä.

Vuonna 1865 valtiopäivät säätivät asetuksen kunnallishallinnosta maaseudulla. Tämä asetus erotti seurakuntahallinnosta kunnallishallinnon, jonka velvollisuuksia hoitamaan syntyivät kunnat.Uudenkaupungin maaseurakunnassa pidettiin parhaana perustaa oma itsenäinen kunta, joka kuitenkin seurakunnallisesti olisi edelleenkin Uudenkaupungin maaseurakunta. Näin siksi, että alueella eli jo kauan ollut varsin vähän tekemistä Uudenkirkon pitäjän kanssa. Vuonna 1869 lähetettiin kuvernöörille ehdotus, jonka mukaan Uudenkaupungin maalaiskunnan kunnallishallinto alkaisi 1.1.1869. Ehdotuksen lähettämisestä päättäneen kokouksen allekirjoittajina oli mm. rehtori Carl Gustaf Wivolin, joka omisti kaksi tilaa Vohdensaarella (Laula ja Jaakkola) sekä tilallinen Matts Tobiasson Oksalanpäästä.

Viljam Taiminen

Uudenkaupungin maalaiskunnan kunnallishallinnon järjestäytyessä jaettiin kunta järjestyksen ja hoidon voimassa pitämistä varten kolmeen piiriin. Wohdensaaren piiriin kuuluivat Salmen säterirustholli ja Oksalanpään yksinäinen talo sekä Wohdensaaren ja Haukharjan kylät. Leppistön piiriin kuuluivat yksinäiset talot Merikaskinen, Iso- ja Wähä-Birkholma sekä Lepäisten kylä. Kolmanteen eli Putsaaren piiriin kuuluivat yksinäiset talot Kuddholma ja Ylötynkari sekä Putsaaren kylä.

Vuonna 1894 kunnan viiden eniten verotetun henkilön joukossa oli yksi vohdensaarelainen Laulan talon isäntä J.K.Laula.

Frans Vestilä

Kunnan asioista päätettiin vuoteen 1918 asti kuntakokouksissa, joita pidettiin vähintään kolme kertaa vuodessa. 1900-luvun puolella näitä kuntakokouksia pidettiin mm. Vohdensaaren koululla. Kunnallislautakunta valmisteli kuntakokoukselle esitettävät asiat ja pani tehdyt päätökset täytäntöön. Uuden kunnan ensimmäiseen kunnallislautakuntaan vuonna 1868 valittiin jäseniksi mm. Samuel Samuelinpoika Vestilä Vohdensaarelta, Adrian Aug. Hillmén Pirkholmasta ja Matts Lundén Haukharjan Jaakolasta. Varajäseniksi tuli mm. talonisäntä Johannes Vuola Vohdensaarelta.

Kunnallislautakunnan myöhemmistä esimiehistä vohdensaarelaisia olivat maanviljelijä Kaino Vestilä (1921-1922) ja työnjohtaja Viljam Taiminen (1955-1967).

Viljo Virtanen

Vuonna 1917 kunnallishallinto uudistui Suomessa. Nyt oli maalaiskuntiinkin valittava valtuusto. Äänioikeudesta tuli yleinen ja yhtäläinen, kun se ennen oli perustunut varallisuuteen. Uudenkaupungin maalaiskunnan ensimmäisen kunnanvaltuuston puheenjohtajan merikapteeni J.A. Malénin jälkeen virkaan valittiin vuonna 1925 vohdensaarelainen maanviljelijä Frans Vestilä. Hän oli ollut valtuustossa jo vuodesta 1919 ja pysyi siellä vuoteen 1947 eli yhteensä 28 vuotta, joista puheenjohtajana vuosina 1925-1935. Sotien aikaisen valtuuston 1937-1945 ajan oli puheenjohtajana leipuri Lauri Toivonen Hiulta.

Pitkäaikaisimpia vohdensaarelaisia kunnanvaltuutettuja oli Frans Vestilän lisäksi maanviljelijä Viljo Virtanen. Hän oli valtuusmiehenä yhteensä 34 vuotta vuosina 1934-1968, josta ajasta puheenjohtajana vuosina 1951-1961 ja vuonna 1965. Tämä on ennätys Uudenkaupungin maalaiskunnan historiassa ja hän saikin vuonna 1968 vastaanottaa maalaiskuntien liiton myöntämän ansiomerkin 30-vuotisesta toiminnasta kunnan hyväksi.

Viimeiseen kunnanvaltuustoon kuului Vohdensaarelta Viljo Virtasen lisäksi Elvi Rauhala. Viimeisen kunnanvaltuustoon kuului myös Taisto Kinnala.

Viimeinen kunnanvaltuusto v. 1968	Uudenkaupungin maalaiskunnan viimeiset viranhaltijat 1968.

Maalaiskunnan syntyessä vuonna 1869 uskottiin, että kunnan köyhäinhoidosta selviydyttäisiin ns. vaivaisten makasiinien avulla. Sellainen oli perustettu jo 1840-luvulla Lepäisille. Sijaintipaikka ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja siksi vuonna 1872 rehtori Wivolin ehdotti, että laitos muutettaisiin mantereelle Vohdensaaren rantaan. Näin tehtiinkin ja uusi makasiini valmistui samana vuonna nykyiseen koulurantaan. Makasiini ei kuitenkaan kovinkaan paljon käytetty lainamakasiinina, josta olisi saatu tuloja köyhäinhoitoa varten, joten vuonna 1924 siitä päätettiin kokonaan luopua ja muuttaa se varastoineen rahaksi. Makasiini myytiin ja sen lopullinen sijoituspaikka oli Kinnalan tilan mailla, jossa sitä kutsuttiin ns. Faari-Miinan tuvaksi. Nykyisin rakennus on purettu.

Köyhiä ja vaivaisia sijoitettiin kylän taloihin 1900-luvun alkuun asti. Vuonna 1894 vuokrattiin maanviljelijä Kalle Isokinnalalta vaivaismaja, jonka käyttö kuitenkin jäi melko vähäiseksi.

Uudenkaupungin maalaiskunta yhdistyi Uudenkaupungin kaupunkiin vuoden 1969 alusta, josta lähtien Vohdensaari on ollut osa Uuttakaupunkia.

Lähteet
Kyösti Kaukovalta: Uudenkaupungin historia I, 2.p. Uusikaupunki 1961.
Veikko Paasio: Uudenkaupungin historia V, Uusikaupunki 1967.
Veikko Paasio: Uudenkaupungin maalaiskunnan historia. Uusikaupunki 1973.
Helvi Aaltosen muistiinpanot.