Toivo Kuusisto oli kivityömies ja pienviljelijä, sekä ajoi myös hevosella kupikkia. Urholan puutarhassa kasvoi mm. sata omenapuuta.

Asta Kuusiston 20-vuotispäivät.

Kuusiston perheen lisäksi Urholassa asui talon entinen emäntä Ida Grönroos syytingissä talon yhdessä kamarissa 1960-luvulle asti. Asunnon lisäksi hän sai talosta maidon, perunat ja jauhot. Myös salissa asui vuokralaisia, heitä olivat Hilma Tammi sekä Aino, Yrjö ja Tarmo Lehtonen. Myös pihan pikkutupa oli vuokrattu: siellä asui elämänsä viimeiset vuodet Vanha-Heinosen torpan emäntä Maria Heinonen. Urholassa oli 1950-luvulla kolme lehmää, mulli, hieho, hevonen, muutama lammas, 200 kanaa ja kaksi sikaa. Urholan saunarakennuksen "pikkutuvassa" asui monena kesänä kesävieraita mm. Tuomiset Tampereelta sekä Veismannit.

Salmelan torppa 1950-luvulla.	Ellen ja Otto Salminen ja heidän poikansa Arvid.	Yrjö Lehtilä

Alli ja Anneli Lehtilä	Juhani ja Anneli

Salmelan tila on erotettu Vestilän tilasta ja talo on rakennettu vuonna 1921. Ensimmäiset omistajat olivat Otto ja Ellen Salminen. Talon hirret on tuotu Lepäisiltä jostakin puretusta rakennuksesta. Yrjö Lehtilä oli kivityömies. Tilalla oli 1950-luvulla kaksi lehmää (toinen Ellenin, toinen Lehtilän perheen), lammas, possu ja kahdeksan kanaa.

Koivurannan talo on vuonna 1936 rakennettu. Aarne Aaltonen oli kotoisin Jatketun saaresta, kivityömies, kalastaja sekä pienviljelijä-puutarhuri. Helmi oli Urholan talon tyttäriä. Koivurannan tila on erotettu Urholan tilasta ja sen maat ovat alkujaan Jaakkolan ja Laulan tilan maita. Tilalla oli 1950-luvulla yksi tai kaksi lehmää, kaksi lammasta, possu ja muutama kana. Omenapuita oli heilläkin lähes sata.

Aaltosen salissa asui monena kesänä kesävieraita, esimerkiksi Saarniot.

Ennen tien rakentamista Tammioon tuotiin koko Tammion alueen posti kolme kertaa viikossa veneellä Kotiniemeen.

Vanha-Heinosen taloa ei enää ole. Sen paikalla on uudempi tila Hepokatti, joka on erotettu Tammiluodon tilasta, joka puolestaan on erotettu Rauhalan tilasta. Kivityömies Johan Heinonen kuoli 1950-luvun alussa ja kalastaja Vieno Heinonen hukkui vuonna 1956. Maria Heinonen muutti tämän jälkeen Urholan piharakennukseen. 1950-luvun alussa tilalla oli yksi lehmä sekä muutamia lampaita ja kanoja. Aikaisemmin oli ollut enemmänkin eläimiä.

Heinosten talo on rakennettu 1930-luvun alkupuolella. Tila on erotettu Tammiluodon tilasta. Kaarlo Heinonen oli kuuromykkä kalastaja. Helmi Heinonen teki työkseen mm. luutia ja kävi kaupungin satamassa laivoja lastaamassa. Heidän tyttärensä Aino Lehtonen oli jo 1940-luvun lopulla muuttanut pois kotoa. Eläimiä tilalla oli vain yksi sika.

Pojat Pohjarannan torpan edessä.	Jarkko Heinonen

Pohjanrannan talo on rakennettu vuonna 1937. Tila on erotettu Tammiluodon tilasta. Viljo Heinonen oli kivityömies ja työnjohtaja. Tilalla oli yksi lehmä, mulli, sika, muutama lammas ja jokunen kana.

Kesämökit 1950-luvulla

Salmenrannan torppa on rakennettu 1930-luvulla. Salmiset asuivat Uudessakaupungissa Kirkkokadulla. Arvi Salminen oli konemestari. Saima oli Urholan talon tyttäriä. Arvin vanhemmat olivat Otto ja Ellen Salminen Tammion Salmelasta. Heillä oli siellä yksi lehmä, joka otettiin aina kesäksi mukaan Tammioon.

Kotirannan tila on erotettu vuonna 1919 Anton ja Edla Vuorelan omistamasta Tammion tilasta, joka oli vuonna 1906 erotettu Vuolan tilasta.

Enok Grönroos oli ollut merillä ja seilannut Kaliforniat ja San Franciskot, kertoman mukaan hän olisi jopa Titanicin haaksirikosta elävänä selvinnyt. Vanhoina päivinään hän asusteli Urholan pihapiirissä pienessä mökissä, jossa jo hänen vanhempansa olivat asuneet.

Tammion Levolla on ollut torppa, jossa asuivat Anton ja Edla Vuorela. Tila oli erotettu vuonna 1906 Vuolan tilasta. Vuonna 1931 Vuorelat ovat myyneet tilan kansakoulunopettaja Hugo Attilalle ja hänen vaimolleen Hiljalle, jotka omistivat paikan vuoteen 1942. Tällöin omistajaksi tuli stuertti Tuomo Antero Aura, joka vuonna 1948 myi tilan Karl ja Hilma Tammelle. Tammion Levon torppa on purettu 1940-luvulla.

Levo on ollut karjan kokoamispaikka.

Luotoahojen tontilla on ollut vanha torppa.