Hakotarhassa

Hakotarha tai yksinkertaisesti vain pelkkä tarha oli vielä 1900-luvun alussa yleisesti käytössä Varsinais-Suomessa ja suuressa osassa muutakin läntistä Suomea. Tarhassa karja oleskeli kesäaikaan iltaisin ja öisin laitumelta palattuaan. Tarhaan kertyi täten lantaa, jota myös navetasta sinne siirrettiin. Talvella metsästä haettiin iso määrä havuja, jotka pilkottiin ja levitettiin tarhaan. Havut ja lanta sekoittuivat, kunnes ne lopulta koottiin pois tarhan ulkopuolelle tunkioksi, joka alkoi palaa. Näin saatiin lopulta aikaan suuri määrä erinomaista pellon lannoitusainetta.

Vohdensaaren pääsiäiskeinu

Ennen aikaan hakotarha pyrittiin pääsiäiseen mennessä saamaan täyteen uusia havuja. Uusien tuoksuvien havujen peittämä tarha olikin silloin lasten ja erityisesti nuorison mieluinen leikki- ja ajanviettopaikka. Tarhaan pystytettiin joko hyppylauta tai, kuten Vohdensaaren Vestilän hakotarhaan, pääsiäiskeinu. Vestilän keinu pystytettiin aina pääsiäislauantaina talkoovoimin ja se sai olla paikoillaan kuukauden verran. Viimeisin keinu oli rakennettu 1940-luvun lopulla ja käytössä se oli 1950-luvun lopulle asti. Keinulla oli paljon käyttöä viikonvaihteina ja arki-iltaisinkin, kun nuoriso kerääntyi keinulle näyttämään, kuka pystyi kieppumaan keinussa eniten kierroksia. Kyytiin mahtui kerrallaan yksi henkilö seisomaan ja jalat pujotettiin tällöin keinulautaan kiinnitettyihin nahkahihnalenkkeihin. Keinussa saattoi myös olla istumassa toinenkin henkilö, joka istui seisojan jalkojen välissä kasvot eri suuntaan kuin seisojalla. Istumassa oleva henkilö kiinnitti itsensä penkkiin reisien ympäri kiristetyllä nahkavyöllä. Kovassa vauhdissa keinu saatiin pyörimään akselinsa ympäri ja vauhti oli hurja.