Paikallista maatalouden edistämistä tukeva järjestötoiminta alkoi maassamme jo vuonna 1803, jolloin Suomen ensimmäinen maamiesseura perustettiin Ilmajoelle. Kuitenkin vasta 1870-90-luvulla alettiin maamiesseuroja perustaa yleisemmin maahamme. Maamiesseuratoiminnan aloittajina olivat säätyläismaanviljelijät, mutta jo 1800-luvun lopulla toiminnan paikalliseen johtoon nousivat suurten talojen edistysmieliset isännät.

Vakka-Suomen ensimmäinen maamiesseura perustettiin vuonna 1899 Kalannin Männäisillä. Se oli Taivassalon, Lokalahden, Vehmaan, Kalannin ja Uudenkaupungin maalaiskunnan yhteinen. Alue oli muodostettu Suomen Talousseuran piirijaon mukaan. Uusi seura pysytteli toiminnassaan tiukasti vain maataloudellisissa kysymyksissä. Sen ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin mm. torppareiden aseman parantamista ja hevoskasvatuksen edistämistä. Maamiesseuran kone- ja työnäytökset olivat jo 1900-luvun alussa juhlatilaisuuksia ja niistä kehittyi hiljalleen isompia tilaisuuksia eli maatalousnäyttelyitä.

Monen pitäjän yhteinen maamiesseura ei ollut toiminnan järjestämisen kannalta kuitenkaan hyvä ratkaisu ja niinpä eri pitäjiin alettiin perustaa omia maamiesseuroja mm. sekä Kalantiin että Lokalahdelle vuonna 1905. 1910-luvulta alkaen alkoi syntyä myös pienviljelijäyhdistyksiä, joitten toiminta oli hyvin samanlaista kuin maamiesseuroilla, jäseninä vain oli ns. pienviljelijöitä. Pienviljelijäyhdistys on toiminut mm. Lepäisillä ja Pyhämaan Kammelassa ja Rauliossa.

Frans Vestilä

Uudenkaupungin maamiesseura perustettiin Uudenkaupungin kaupungin ja maalaiskunnan yhteisenä maamiesseurana Vallilassa 3.3.1938. Perustavista jäsenistä aktiivisimpia olivat silloinen Sundholman kartanon isäntä Lars Tötterman ja Haapaniemen Paul Soinio. Toiminta on ollut luultavasti ainoa sellainen vapaa-ajan harrastus, joka on yhdistänyt maalaiskuntalaisia ja kaupunkilaisia yhteen. Yhdistystä perustettaessa vielä noin puolet Uudenkaupungin maalaiskunnan asukkaista sai toimeentulonsa maataloudesta. Myöhemmin maamiesseura on muuttunut eräänlaiseksi kyläyhdistykseksi.

Uudenkaupungin maamiesseuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi vohdensaarelainen Frans Vestilä ja sihteerinä Lars Tötterman Sundholmasta. Naistoimikunta perustettiin 17.3.1938 ja sen puheenjohtajan toimi Sanni Vuorinen ja sihteerinä Mary Tötterman. Toimikunnalla ei oikeastaan ollut kovinkaan paljon omaa toimintaa, muutamia naisten kotitalouskursseja toki järjestettiin.

Sokerijuurikkaan harvennuskilpailu alkamassa 1960-luvun lopulla.

Maamiesseuran toimintaa 1960-luvulla olivat mm. tupaillat, laskiaisretki Kirstaan sekä monenlaiset kilpailut, kuten talonpitokilpailut ja hiihtokilpailut. Traktorinajokursseilla saatiin suoritettua isännille ja usein emännillekin niin tarpeellinen traktorinajokortti. Erityisen suosittuja olivat sokerijuurikkaan viljelykilpailut ja harvennuskilpailut, sillä sokerijuurikkaan viljelyn kehittäminen oli yksi seuran toiminnan painopistealueista. Harvennuskilpailut vaativat suurta tarkkuutta, sillä kilpailijoiden sokerijuurikkaiden harvennussuorituksessa kiinnitettiin huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: olivatko taimivälit tasaiset ja riittävän pitkät ja eihän ollut liian pitkiä aukkopaikkoja, eihän oltu jätetty yhden taimen sijasta kahta taimea ns. taimipariksi ja eihän vaan oltu jätetty rikkaruohoja taimien joukkoon. Tarkkuuden lisäksi piti tietenkin olla myös mahdollisimman nopea.

Maamiesseura hankki maanviljelysvälineistöä jäsenilleen yhteisostoina ja myös seuran omaisuudeksi yhteiskäyttöön. Vohdensaarelle hankittiin yhdessä reppuruisku, jota säilytettiin Kinnalassa. 1980-luvulla seura hankki yhteisomaisuudeksi klapikoneen, jonka vuokraamisesta seura sai hyvin tuloja.

Uudenkaupungin maamiesseura toimii edelleen. Jäseniä on noin 50, joista vohdensaarelaisia noin 15. Tupailtoja järjestettiin vielä 1990-luvulla. 2000-luvulla on järjestetty Eu-koulutusta. Maamiesseuran tärkeimmät tapahtumat viime vuosina ovat olleet 50-vuotisjuhla, jota juhlittiin Vallilassa 18.2.1989 ja 60-vuotisjuhla UPS:n paviljongilla Pietarinkarissa17.6.1999.

Lähteet

Maanviljelijän tietokirja 3. Maatalouden ekonomia. WSOY 1964.
Terhi Nallinmaa-Luoto - Kari Alifrosti: Kalannin historia. Gummerus 1999.
Veikko Paasio: Lokalahden historia. Uusikaupunki 1986.
Aaro Kinnalan kokoelmat ja muistelmat