Uudenkaupungin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva Hiun alue on alkuaan Vohdensaaren kylän maita, eikä siis koskaan ole ollut oma kylänsä. Nykyisin Hiun alueen voi sanoa jo olevan Uudenkaupungin esikaupunkialuetta.

Hiun keskustaa 1950-60-lukujen vaihteessa.

Hiun alueen etelärajana on vuosina 1869-1968 ollut Uudenkaupungin maalaiskunnan ja Kalannin (aik. Uudenkirkon) kunnan raja. Varsinaisen Vohdensaaren kylän ja Hiun alueen välinen raja on Oksalanpään tiehaaran kohdalla. Hiun länsipuolella on meri, jossa on kylän kohdalla kaksi lahtea: Hiunpuhti ja Limperinpuhti. Hiun alueen vanha asutus sijoittuu lähelle Vohdensaarelle vievää maantietä. Alueen ensimmäiset huvilat on rakennettu 1920-luvulla: Kotiniemeen Karttaniemi ja Kotiniemi sekä Hiunpuhtiin Uimala. 1940-luvulla Hiulta on erotettu paljon tiloja siirtolaisille ja sotien jälkeen alueen asukasmäärä on noussut nopeasti.

Hiun alueen itäosa on metsää ja kalliota, joiden keskellä on Hiunjärvi. Tämän kauniin järven rannalla käydään nykyisinkin retkellä, niin kuin jo edellisetkin sukupolvet ovat tehneet. Hiunjärvestä laskee Hiunpuhtiin Hiunoja, joka ennen aikaan oli vielä nykyistäkin vuolaampi ja keväisin oikea pieni koski. Pojat kävivät siitä silloin haavilla kutukaloja pyydystämässä.

Hiunjärvestä luoteeseen sijaitsevat Hiunkalliot, joista on kotitarpeeksi louhittu kiveä. Hiulaisia kivityömiehiä ovat olleet mm. Eero Virtanen, Paavali Vuorenoja ja Viljam Taiminen. Viimeksi mainitun kerrotaan rakentaneen Uudenkaupungin hautausmaan vanhan osan kauniin kiviaidan.

Hiun kohdalla meressä on ollut kaksi laivan hylkyä: Tiira ja Osmo. Lapset uivat vielä 1950-luvulla hylyille, kunnes niistä purettiin pois vedenpäälliset osat.

Hiunpuhtin rannassa on uimaranta, jossa jo 1950-luvulla pidettiin uimakouluja. Uimarannan vieressä on urheilukenttä, jossa 1950-luvulla pelattiin mm. neljää maalia ja lentopalloa. Grönroosin Emppu oli Turussa tutustunut lentopallon peluuseen ja toi sen uutuutena Hiulle ja Vohdensaarelle. Molemmille alueille syntyi silloin oma epävirallinen urheilujoukkue: Hiun Hurjat ja Vohdensaaren Voimailijat. Joinakin vuosina oli paikalla talvisin myös kiekkokaukalo. Ennen sitä jääkiekkoa pelattiin meren jäällä.

Urheilukentän vieressä toimi 1960-luvulla myös kioski, josta ostettiin sitruunasuudaa ja punaista limonaadia. Sitä piti Elo Haavisto. Ennen kioskia paikalla sijaitsi Hiun paloruiskuhuone, joka kioskin tieltä siirrettiin Elon Jonnin mäkeen.

Hiun kauppaa pitivät Helmi ja Vieno Virtanen ja se toimi 1950-luvun alusta 1960-luvulle. Kauppakunta Kalanti ja Vakka-Suomen Osuusliike saivat vuonna 1959 oikeuden harjoittaa maalaiskunnan pohjoisosissa myymäläautolla kauppaa. Kauppa-auto kulki vielä 1990-luvun alussa kerran viikossa. Postinkantajana Hiulla ja Vohdensaarella toimi pitkän aikaa vohdensaarelainen Elli Viitahalme (os. Aarnio).

Hiun Kotiniemen tien varressa on sijainnut Toivosen leipomo. Se oli perustettu 1930-luvun alussa ja sen toiminta loppui tulipaloon vuonna 1953. Leipuri Lauri Toivonen oli ollut myllärinä Ylhäisten leipomossa Salossa. Lauri ja hänen vaimonsa Uumi Toivonen hankkivat Hiun Kotirannan paikan ensin kesäasunnoksi, mutta sitten kypsyi ajatus leipomon perustamisesta. Erityisesti sota-aikana leipomossa leivottiin paljon. Tehtiin ns. valtion leipää eli leipää lähetettäväksi rintamalle. Lähiseudun talolliset toivat myös omaa viljaa, josta heille leivottiin leipää. Leipomon leipää vietiin myös myytäväksi Raumalle ja Uudenkaupungin torille. Parhaimmillaan leipomossa oli töissä kymmenkunta henkeä, Toivosen perheen väen lisäksi myös palkattuja työntekijöitä Hiulta ja Vohdensaarelta. Aamulla tulivat töihin ensin taikinantekijät, sitten tulivat leipojat ja lopuksi kypsentäjät. Eniten leivottiin ruisleipää, limppua ja näkkileipää. Eräänlaiseksi kahvileiväksi leivottiin muroleipää, jossa oli enemmän vehnäjauhoja mukana. Joskus leivottiin kakkoa eli hiivaleipääkin.

Pikku Riitta "minkkiturkissaan".

Hiulla on 1950-1960-luvulla kasvatettu minkkejä, mm. Pruukan Nestorilla ja Virtasen Vienolla.

Erityisesti 1950-luvulla Hiulla oli paljon lapsia. Heille pidettiin sunnuntaisin pyhäkoulua, joka oli vuoroviikoin Luotosella ja Virtasella. Myös ompeluseuroja on pidetty ahkerasti.

Lähteet

Veikko Paasio: Uudenkaupungin maalaiskunnan historia, Uusikaupunki 1973.
Vohdensaaren historiakeräyksen kokoontumiset 2004-2005
Pekka ja Laila Toivosen suulliset tiedonannot