Koti elämänkaaren keskipisteenä

1900-luvun alkupuolen Vohdensaarella ihmisen elämänkaareen liittyvät tapahtumat nähtiin luonnollisena osana elämää, kuten koko tuon ajan Suomessa muutenkin. Syntymään, kuolemaan ja moniin siihen väliin mahtuviin tapahtumiin suhtauduttiin luontevammin kuin tämän päivän maailmassa, jossa kaikki vähänkään jokapäiväisestä elämästä poikkeava toiminta pyritään siirtämään mahdollisimman kauaksi kotoa, erityisesti juuri kyseiseen asiaan erikoistuneiden ammatti-ihmisten hallintaan. Toisaalta niukka tietämys ihmisruumiin anatomiasta ja fysiologiasta aiheutti omanlaisensa uskomusmaailman kehittymisen näiden ilmiöiden selittäjäksi.

Viimeiselle matkalle.

Oli tavallista, että synnyttiin, sairastettiin ja kuoltiin kotona. Osittain tämä oli olosuhteiden pakosta tapahtuvaa, sairaaloita ja lääkäreitä kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen aiheuttamaa mutta myös omatoimisuuden ja itsenäisen pärjäämisen ihannoimisen mukanaan tuomaa toimintaa. Kun saarelainen joutui sairaalaan, asiaan suhtauduttiin ikään kuin hän ei olisi ollut enää elävien kirjoissa.

Samana yönä saattoi syntyä perheeseen uusi jäsen ja kuolla vanhus pois. Kaikki tapahtui luonnollisesti kotona. Lapsen odottamista ja synnytystä pidettiin tabuina, niistä ei mielellään puhuttu edes perheen sisällä. Perheen isommille lapsillekaan ei kerrottu, että perheeseen oli tulossa lisäystä. Vastasyntynyt pyrittiin pitämään kotona ennen kastamista. Saaressa asuttaessa kelirikon aikana jouduttiin vainajia säilyttämään kotona pitkäänkin. Vainajan talossa oleminen koettiin luonnollisena ja tällaisen talon rauhaa kunnioitettiin. Kiertelevät romanitkin käyttäytyivät erityisen hiljaisesti tällaisissa taloissa. Kiireellisten sairaustapausten sattuessa apu oli kaukana. Kelirikon aikaan jouduttiin kantamaan pitkiäkin matkoja sairastunutta mantereen puolelle, josta oli mahdollisuus järjestää kuljetus sairaalaan.

Kutsu Alma Kristiina Suomisen ruumiinsiunaustilaisuuteen 23.3.1941.

Kotilääkkeitä ja -hoitoja

Ihmisten täytyi varautua monenlaisten äkillisten tilanteiden aiheuttamiin haasteisiin kotonaan. Lääkekaappi sisälsi yleensä ainakin Lysolia, jota käytettiin desinfioimisaineena. Koska kulkutauteja pelättiin, lysolilla saatettiin pyyhkiä ovenkahvat ja tuolit vieraiden ja kulkukauppiaiden jäljiltä. Aspiriini oli jo tullut markkinoille ja sitä pidettiin kotona varalta aina. Maibalsami oli pienessä peltirasiassa, jonka päällä oli käärmeen kuva. Balsamia siveltiin esim. sormeen, johon oli mennyt tikku. Aine vedätti tikun pois tehokkaasti. Kamferttitippoja laitettiin sokeripalan päälle. Sen uskottiin auttavan flunssaan ja pyörtyilyyn. Kuivaa kamferttia käytettiin niin, että palanen sitä kiedottiin kankaaseen ja laitettiin roikkumaan kaulaan. Tätä käytettiin tautiepidemioiden jyllätessä alueella. Vaarallisemmista sairauksista Vohdensaarella muistetaan kurkkumätä, keltatauti, sikotauti, tuhkarokko, tulirokko, hinkuyskä, espanjantauti (influenssa) ja lavantauti. Näihin kuoli ihmisiä. Pistoksen tippoja, Hohcmannin tippoja ja alkoholia käytettiin lääkkeenä sekoittamalla niitä kahviin. Alkoholia on käytetty mm. flunssalääkkeenä, desinfiointiin ja ihosairauksiin. Anista käytettiin kurkun kirkastamiseen. Mustikkamehu ja kamomillatee auttoivat vatsaongelmiin, sipulimaito flunssaan. Tervatriivejä käytettiin moniin vaivoihin, reuman ja syövänkin oireiden helpottamiseen. Niitä laitettiin kipeän paikan päälle ja hoitoa tehostettiin kuumavesipullolla.

Ennen ei ruumiillista työtä tekevillä ollut niin paljon hierontatarpeita kuin nykyään istumatyötä tekevillä. Kivi-, metsä- ja peltotyöt olivat fyysisesti raskaita. Vanhemmat ihmiset alkoivat kulkea vähitellen kumarassa ja keskittyivät sen jälkeen hieman kevyempiin töihin.

Terveysvalistus

Terveysvalistusta annettiin koulussa oppilaille sen ajan tietämykseen perustuen. Sairauksiin liittyi monia virhekäsityksiäkin. Koulussa opetettiin esimerkiksi, että runsaasti alkoholia käyttävien lapsista tulee "kaatumatautisia" eli he sairastuvat epilepsiaan. Käytössä oli myös aiheeseen liittyviä oppikirjoja, joissa terveelliset ja epäterveelliset elämäntavat oli esitetty selkeinä kuvina. Kahvinpannun yli oli vedetty rasti ja tupakoivat pojat oli kuvattu huonoryhtisinä. Alkoholin vaaroista kerrottiin esittämällä juomarin koti onnettomana ja köyhänä ja raittiin koti onnellisia sosiaalisia suhteita ylläpitävänä ja vauraampana. Aurinko paistoi aina onnelliseen ja raittiiseen kotiin.

Opettaja kehotti oppilaita huolehtimaan käsien pesustaan. Vesi oli kylmää, mutta saippuaa käytettiin. Opettaja saattoi painottaa korvien puhtautta ja tarkistaa asian oppilailtaan. Puhdas nenäliina täytyi olla mukana aina koulussa. Mitään sukupuolivalistusta ei annettu kotona eikä koulussa. Kun mies ja nainen menivät naimisiin keskenään, oletettiin heidän tietävän kaiken oleellisen sukupuoliasioista. Asiat opittiin kantapään kautta. Äidit painottivat tyttärilleen taloustöihin liittyvien taitojen opettelua. Myös isät opettivat pojille töiden teon taitoja. Ihmissuhdeasioista ei juurikaan keskusteltu. Terveellisiin elintapoihin vanhemmat yrittivät lapsiaan ohjata ja kertoa tupakan ja viinan vaaroista.

Lapsia varoiteltiin vedessä uiskentelevasta rullalangan pätkää muistuttavasta merineulasta, jonka uskottiin menevän ihon sisään. Käärmeet pyrittiin tappamaan heti kun nähtiin. Käärmeen pistoksen ensihoidoksi uskottiin se, että pistoskohtaan viilletään haava, josta imetään myrkkyä pois. Sienien vaaroista peloteltiin myös. Sienien keräily ravinnoksi olikin harvinaista tuolloin vielä. Terveellisenä ruokana pidettiin perunoita, lihakastiketta, maitoa ja leipää, vihanneksien terveellisyydestä ei tiedetty. Vihannesten käyttö alkoi yleistyä vähitellen ulkomailta saatujen oppien mukaan. Ulkomailla työssä olleet toivat mukanaan uusia vaikutteita Vohdensaarellekin. Kotiliesi-lehti neuvoi vihannesten viljelyä ja niiden hyödyntämistä ruokataloudessa. Tomaatit ensimmäisten kotipuutarhurien pöydissä eivät tehneet kauppaansa varsinkaan lasten osalta. Niitä yritettiin syöttää suolalla ja sokerilla maustettuina, mutta maku tuntui aluksi oudolta.

Koulussa järjestettiin syksyisin oppilaiden punnitus, muuten mitään järjestelmällisiä terveystarkastuksia ei ollut. Eniten painanut oppilas sai opettajalta palkkioksi suklaalevyn. Ajateltiin, että lihavuus ehkäisee monilta sairauksilta, kuten tuohon aikaan jyllänneeltä keuhkotuberkuloosilta ja lavantaudilta. Lihavaa ihmistä pidettiin terveen, vahvan ja kauniin näköisenä. Koululaisia rokotettiin. Aikuisetkin pelkäsivät rokotuksia eivätkä näin ollen menneet mielellään rokotettaviksi. Isorokkoa vastaan rokottaminen tuli kuitenkin lakisääteiseksi.

Monilla oli täitä huonon hygienian seurauksena. Saunat oli lähes kaikissa taloissa. Saunassa käytiin kerran kahdessa viikossa. Ulkosaarissa asuneet eivät useinkaan osanneet uida, koska siellä vesi oli niin kylmää. Lähempänä rannikkoa uitiin paitsi huvittelu- myös peseytymistarkoituksessa. Hampaat pestiin suolavedellä, kun hammastahnaa ei vielä ollut saatavilla. Kun hammastahnaa sitten alettiin saada, lapset saattoivat syödä koko putkilon makeannälkäänsä. Jo 40-vuotiaiden hampaat olivat useimmiten huonossa kunnossa.

Syksyllä teurastusaikaan tehtiin valkoista saippuaa. Saippuan tekoon liittyy oleellisesti lipeän käyttö. Lapset joutuivat usein kosketuksiin hengenvaarallisen ja syövyttävän lipeän kanssa, kun ainetta säilytettiin huolimattomasti lasten ulottuvilla. Lipeärakeet muistuttivat suolaa, joten onpa joku laittanut rakeita perunan päällekin ja näin polttanut kielensä pahasti.

Vaatteiden pesuun tarkoitettuja pesupulvereitakin oli markkinoilla. Matot pestiin joka kesä. Mattojen lakaisemiseen käytettiin harjaa tai varpuluutia, joista tuli paljon pölyä sisätiloihin. Yksi keino ehkäistä pölyn levittymistä sisätiloihin lakaisemisen yhteydessä oli levittää talvisaikaan lunta tuvan lattialle ennen lakaisemista. Lumi sitoi pölyn.

Ulkonäköihanteita

Kauneusihanteet olivat hyvin erilaisia verrattuna nykypäivän ihanteisiin. Lihavia ihmisiä pidettiin paitsi terveempinä myös kauniimpina kuin laihoja. Lihavuus oli hyvin harvinaista tuolloin, koska tehtiin pääasiassa fyysisesti raskasta työtä ja ravintoa ei saatu liikaa. Lihavuus oli myös vaurauden merkki. Punaposkisuus ja sileäihoisuus katsottiin eduksi. Erityisen positiivista kauneuden puolesta oli, jos omisti vielä omat hampaat. Tekohampaat olivat kalliit, joten monet joutuivat pärjäämään ilman hampaita. Kehiteltiinkin monenlaisia apuvälineitä, joiden avulla mm. hienonnettiin leipää. Herran näköiseksi teki se, että oli lihava ja vähän kalju. Kaljuus yhdistettiin viisauteen. Suoraa ryhtiä arvostettiin.

Koko maalaiskunnan alueella toimineet terveyssisaret ja kätilöt

Kätilöt: Fanny Räty, Hanna Viikren
Terveydenhoitajat: Maila Mäkinen, Toini Tamminen

Eläinlääkintää kotikonstein

Myös eläinlääkintää hoidettiin niin paljon itse kuin oli mahdollista. Lyijyvesi oli yksi hoitomuoto. Pyhämaassa asui Maijamaan saaressa Veina Laivo, jota haettiin apuun usein, kun eläin sairastui.

Lähteet:

Painamattomat
Rouva Kinnalan haastattelu Vohdensaarella 28.11.2003 (litterointi Vohdensaaren kyläyhdistyksen arkistossa) Vohdensaaren kyläyhdistyksen historiankeruu 13.10. (litterointi Vohdensaaren kyläyhdistyksen arkistossa)

Painetut
Tuomaala, Saara 1999: Poista vetelyys ja basillit - vahvista itsenäistä kansakuntaa! Koululaisen kuva 1920- ja 30-luvun terveysoppaissa. Teoksessa Tolonen Tarja (toim.) 1999: Suomalainen koulu ja kulttuuri. Osuuskunta Vastapaino, Tampere. s. 161 - 178.

Vuorela, Toivo 1977: Suomalainen kansankulttuuri. WSOY. Helsinki.