Mauri (oik.) ja Pauli Aaltonen.

Mitä kaikkea voidaankaan sisällyttää yllä olevan otsikon alle? Ensimmäiseksi tulevat mieleeni erilaiset leikit. Mutta tarkemmin aihetta pohdittaessa on siihen varmaan otettava mukaan myös sellaiset asiat kuten lasten kirjallisuus, pyhäkoulut, perinteet, nuuttipukit, lasten opettaminen aikuisten työhön jne.

Leikeistä ainakin osa oli selviä roolileikkejä, joissa lapset pyrkivät mielikuvituksensa avulla elämään aikuisten elämää. Maaseudun lapsilla oli käpylehmät ja -lampaat, kaupungissa leikittiin ehkä enemmän kauppiasta, poliisia ja lääkäriä. Pieni puuhevonen oli melkein jokaisella alle kouluikäisellä pojalla leikeissä mukana. Se oli pyörillä
varustettu. Rekiä näille hevosille nikkaroivat usein isommat veljet. Maatalouden koneellistuessa nämä leikkipollet muuttuivat leikkitraktoreiksi.

Puisia leikkiautoja oli jo 1930-luvulla. Leikkiveneet olivat myös tärkeitä ja yleisiä leikkikaluja. Oli kaiken kokoisia, tavallisesti itse tehtyjä, aina pienempien poikien kaarnaveneistä isompien poikien taitavasti tehtyihin isokokoisiin purjelaivoihin. Leikkiveneitä löysi joskus myös rannoilta aaltojen tuomina.

Sisarukset Outi ja Heli Virtanen Aninkarissa sekä nukke ennen barbiaikaa.

Tyttöjen kanssa pojat tekivät joskus talostupia. Varsinaisiin taloushommiin eivät pojat niissä osallistuneet, vaan kyllä tytöt saivat niissä leikeissä leipoa savileivät, keittää leikisti ruokaa ja nukuttaa vakussa nukkeja. Mistämalli oli saatu, ei ole vaikea arvata.

Kyllä pojat sitten isompana rakensivat aika isojakin hako- ynnä muita majoja. Rakentaminen tuntui niissä olevan päätarkoitus, se suurin huvi.

Talvella oli lapsilla ulkona lumileikit, mutta oikein kylmällä ilmalla leikittiin sisällä. Pelattiin mustaa pekkaa, pahville piirrettyä kotipeliä, jonka noppakuutio oli tehty lantusta. Korteista rakennettiin taloja. Joskus leikittiin "lankarullan kadotusta", se oli eräänlainen kätkemis- ja etsintäleikki. Kun etsijä pääsi lähelle esinettä, piilottaja sanoi "polttaa, polttaa". Yksin ollessaan saattoi vaikka pyöritellä lankarullan puolikkaasta tehtyä hyrrää.

Vohdensaaren nuorisoa kelkkailemassa.

Kouluun meno muutti lasten elämää siten, että välitunnit kuluivat ulkona isommissa ryhmissä ja puuha oli aika liikunnallista. Tavallisina pihaleikkeinä pelattiin mm. neljää maalia, hippaa, vinkkiä ja kuurokaaroa, joka oli eräänlaista piilosilla oloa. Talvella koulun pihalle rakennettiin lumilinnoja ja pelattiin lumisotaa.

Koulussa oli myös lainakirjasto. Poikien suosikkikirjoja taisivat olla Robinson Crusoe, Tapani Löfvingin seikkailut sekä Tarzan-sarja. Itse muistan kyllä lukeneeni myös Pikku Heidin, joka oli tyypillinen tyttökirja. Koululaisten harrastuksia olivat myös erilaiset keräilyt. Kerättiin postimerkkejä, tulitikkurasioiden etikettejä, jopa karamellipapereita. Suklaalevyissä saattoi olla G.B:n eli Amerikassa vaikuttaneen ammattilaisnyrkkeilijän Gunnar Bärlundin kuva. Sellaisen omisti aika harva, koska rahaa ei oikein liiennyt suklaalevyihin. Tytöt keräsivät kiiltokuvia. Tytöillä oli koristeellisia muistokirjoja, joihin he keräsivät runonpätkiä nimikirjoituksineen. Pojilla ei tällaisia kirjoja ollut, mutta he kyllä kirjoittivat tyttöjen kirjoihin. Tavallisesti lyhyitä ja vähemmän vakavia. Kuten esimerkiksi: Ole aina iloinen, kuin kolmen markan hevonen tai Ole aina iloisella päällä niin kuin kissa liukkaalla jäällä. Tyttöjen kirjoittamissa värssyissä mentiin jo vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Eräs tavallisimpia oli seuraava: Onni olkoon osanasi elämäsi retkillä, nätti poika rinnallasi vihkimisen hetkellä.

Westilän pihassa Irja ja Mauno.

Määrättyinä päivinä vuodessa lapsilla ja aikuisilla oli yhteisiä leikkejä. Uudenvuoden yönä nostettiin "kläppiä" eli kumottujen kuppien alle oli laitettu symboliesineitä. Näitä pikkuesineitä oli paljon ja kaikki ne olivat merkitsevinään jotain mm. raha tiesi rikastumista. Varsinainen "kläppi" oli pieni guttaberganukke ja sen saajasta katsottiin tulevan seuraavana vuonna äiti tai isä.

Nuutinpäivänä kierrettiin takki nurinpäin päällä ja omatekoinen pahvinaamari kasvoilla kylillä, kun oltiin nuuttipukkeja. Talojen väki syötti pukeille pullaa ja piparkakkua ja yritti tunnistaa, keitä pukit olivat. Laskiaistiistaina poltettiin pellolla "prasua", tavallisesti lampaillekin tarjottavia kerpoja. Illalla syötiin pyöreä laskiaispulla lämmitetyn maidon kanssa. Näissä talven iloisissa touhuissa oli joskus leikkimielisiä aikuisiakin mukana.

Odotettu juhla oli pääsiäinen. Siihen kuuluivat keinu ja hyppylaudat hakotarhassa, mämmi, kananmunat ja pajunoksat "kissoineen". Aprillipäivä olikin sitten jokeväällä. Silloin oli tapana juksata. Pahaa aavistamaton meni ikkunasta katsomaan jotain olematonta ja hänen kääntyessään sanottiin hänelle: Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle. Vapun kohokohta oli ainakin meillä kotona tehty sima. Kaupungissa olivat tietysti vappuhuiskut ja ilmapallot.

Juhannus oli nuorimmille aika rauhallinen päivä. Varttuneempi nuoriso nukkui valvottuaan aattona. Jos oli poutaa, istuivat vanhemmatkin ihmiset ulkona ja ovenpieliin oli laitettu nuoret koivut. Suomalainen luonto puineen on kai aina merkinnyt paljon meille suomalaisille. Kokkoja ei silloin vielä näillä main poltettu. Syksyn paikallinen tapahtuma olivat Uudenkaupungin markkinat lokakuun alussa. Sinne mentiin "itteäs näyttämä ja toissi kattoma", kuten sanonta kuului. Kotiväelle tuotiin tuliaisina pullataikinasta leivottu "markkinäj" ja nuorimmille "markkinapallo". Ne olivat molemmat kyllä ihan kertakäyttötavaraa. Joulu sitten päätti vuoden juhlat. Se on tainnut säilyä nykypäiviin aika samanlaisena kuin ennenkin. Sota-ajan joulut tietenkin poikkesivat tavallisista jouluista paljonkin.

Kaiken leikin ja harrastuksen ohessa lasten piti opetella kotiaskareita ja työntekoa. Se oli varmastikin vanhemmilta ihan oikea linja, koska koulunkäyntimahdollisuudet paikkakunnalla olivat heikonpuoleiset ja varallisuuttakin siihen olisi tarvittu. Varhain aloitettu työnteko vastasi siis nykyajan koulutyötä. Ajat ovat muuttuneet ja ehkä sittenkin parempaan suuntaan.