Aamus o jo vähä syksy haju. Kastet o enemmä ja ohkane kamu lahden pääl. O tappuroimispäev Urholas.

Se o pistän tammiolaise liikkel. Topi o "Varmas" kans käyny heijä peltojas keväl kraapimas ja ny sitä tulla maksama tyälläs takas.

Siält he tuleva - polkui pisi kävelevä Heinose, Viljo yhre ison poja ja pari mukulan kans, Lehtilä pojantappis kans, Luotoaho Ester ja Aaltose Aarne ja Helmi.

Emänt häärä tuvas ja sen kaut ens käydänki ja juara kaffet ja uut käntty, ku o eilä paistettu.

Ulkon miähe tranuva tappuri paikalles ja maamoottori ulos. Sen käynnistämises voi kulut piän tovi. Petroli tankki ja vet syyläri, joka vuota niinku ain ennenki. Laiteta puutikui reikkihi, ni ruppe pitämä. Hihna moottori ja tappuri välihi. Sit pari miäst vetämä hihnast käymähä. Eik lähd? Mikäs ny o? Vähä änträtä. "Antakkas, mä yritä", sano Viljo ja vetä hihnast. TSUMP, TSUMP! Mahtava ääni syksyises aamus. Varman Vohdensaarel ast kuulu, et Tammiol tappuroida. Se o myös merk, et viäl sisäl olija lähtevä liukkaste ulos tyäjakko.

Ohra ja kaura ova sisäl vajas, tuattu jo aikasemmi. Pari miäst hankoma niit tappur pöyräl. Tärkkein homma o ilma muut syättämine. Vilja täyty laitta tasasest menemä tappuri suust sisäl. Viljo tai Aarne siihe hommaha alka.

Pari ihmist tappuri taaha, se o liukuhihnahomma, pahnoi tule melkost vauhti, mut siihe tyähä kelppa muijakka. Ester ja Helmi ova vapaaehtossi. Pahna kanneta saman tiä latto, matk o vaa muutam metr, ku tappur o oikkias paikas.

Laros o yks vähä isomp ja kaik lopu mukula orottamas. Tärkki tyä toi sotkuminenkin. Alus hom onki helpp, mut mitä enemmä pahnoi tule, niit täyty nosta ja sovitella.

Lehtilä on yleismiehen, vähä siäl ja tääl ja sano, et hän voi tänä vuon olla ruhmenpäss. Tappur sualtta oikkialt ruhmeni, oikke vaa pölisemäl. Ruhmena nosteta tarikol oma vajahas, joka o niit varte tehty. Ruhmena käytetä myähemmi. Ruhmenpässi homm o kaikkis likasin ja vähä ala-arvostettu.

Vasemmalt tuleki sit jyvä pussehi ja se o isännä hom vaihta säki. Ain välil katota, erottak hyvi ja kummost tavara tule. Kouraha jyvi, mik sit anneta valut säkehi ja nyäkkäillä. Hyvää tulee. Semmottos vaa jatketa.

Homma joutuu, metel o kova, mut tappuri peräpääs sentä kuule oma äänes ja kuulumissi vaihreta. Kuka o lähiseurul kuallu, kuka kippi, kuka muuten tehny jotta mainittava.

Vajas oleva vilja saara jo aikas valmiks ja sit syämä. Tappurpäivän o hyvä sapuska, joulruak taita vaa mennä ohitte. Perunmuussi ja soossi ja sallatti o ain, kakko ja voit ja kirnupiimää. Ja ruak maitta.

Ei siin paljo huilat, ku o menny nii hyvi ja ollu nii kaunist, ni haeta viäl vehnä pellolt seippäist. Tuleva sit samal pois, vaik ei ni heti mainat.

Varma valjasteta kärrytte ette, Topi pari äijän kans lähte hakema - ei niit paljo ol, muutam kuormalline, se verra, et talv pysytä jauhois. Kakara kara kärrytte peräs ja pääsevä ensmäise kuarman pääl takas.

Toise saava piäne aja oikota kontejas, mut ei kaua, taas aloteta. Nyt tule jo Elliki tuvast, kaik tarvita, ku ajeta suara kärryhäkist vilja tappurihi. Varma pakka vähä pelkkämä moottorimeteli ja sitä täyty tyynnytel.

Toises päässäki o vaikkia, mukulatte pää ruppeva ottama katton kii ja jolla o jo reik pääs, ku nauloi o laro katos, vaik kui pali.

"Ei sunkka ol kostemppa ku äske, pakka tukkima. Ajas vähä verkammi sisäl." "Enä ei mahd pahnoi", huuta mukula. "Ajakka siihe sivul", sano Topi ja se helpottaa hommaa koht.

Tyä ruppe olema selv. Yks sun toine tulee ulos vajast. Päev on komias, aurink paista. Hiki valuu pölysest ihost, mustin on ruhmenpäss. TSUUP, Tsuup, tsuup - maamoottor hiljenee taas vuareks.

Vähä naamatas jossa virutella. Äijä siirtävä vehke takas paikolles. Velli syärä viäl ja juara kaffet. Tuumita, et aika hyvä sato tul tänä vuan, vaik oliki kylmä kevät ja ukkossade löi vilja lakko. Kyl taas talvi pärjätä.

Ja väsyneet naapurit kävelee polkujaan kotiinsa.